Aamulla alakulo valtasi mieleni, kun luin seutukuntani aamulehdestä artikkelin Pavel Stránskýsta, Auschwitzin keskitysleiriltä elävänä selvinneestä vangista. Tämä 88-vuotias, äitini ikänen mies kiertää Suomen kouluja kertomassa elämästään. Hänen selviämis- ja rakkaustarinansa on kuullut jo 20 000 suomalaista koululaista.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

<Luentonsa jälkeen Stránský kysyy lukiolaisyleisöltä: mikä teidän mielestänne on elämässä tärkeintä? Pitkän hiljaisuuden jälkeen joku yleisöstä sanoo: love.> Keski-Uusimaa pe 17.10.2008

 

Samaan aikaan, kuin tilauksesta alkaa radiosta kuulua kaunista, kaunista musiikkia ”Jotain jää”.

Itkettää.