Olimme henkisesti valmistautumassa Ykkösen ja Kolmosen yhteissynttäreille. Ykkösen oikea syntymäpäivä oli jo mennyt ja Kolmosen vasta tulossa, mutta viikonloppu oli sopiva juhlien järjestämiseen. Asia vaati vakavaa paneutumista, koska viikon kiireissä olin unohtanut kysyä vanhemmilta lahjavinkkejä, enkä tietenkään ollut käynyt kaupoissa kuleksimassa, koska se ei ole lempipuuhaani. Kaikille lastenlapsilleni olen tallentanut jokaisena syntymäpäivänä tietyn summan, mutta summa on nostettavissa vasta monen vuoden päästä. Mielelläni siis ostan jotain toivottua, mieluiten tarpeellista merkkipäivälahjaksi, jotta juhlakalu tietää olevansa tärkeä minulle.

Joskus olosuhteiden pakosta ajaudun kauppaan ja saatan löytää sieltä sellaista, mikä tuntuu sopivalta lahjaksi jollekin tärkeälle ihmiselleni. Silloin ostan esineen varalle. Kävikin onnellisesti, että kätköstäni löysin kumpaisellekin yhden. Lahjapakkauksia ja kortteja etsiessä iloa tuottava asenteeni sai vakavan kolauksen, kun yhtäkkiä kadulta kuului ikävä ääni.

Valtava katepillari jyräsi edellisenä iltana sataneen märän lumen kivitalon kokoiseksi kasaksi mummon portin pieleen. Näin tapahtuu aina lumisateen jälkeen, siihen olen jo tottunut. Yleensä katepillari tulee sen jälkeen, kun olen saanut itse tehtyä lumityöt. Usein luon lumet kadultakin, jotta lumiauran työntämä kasa portillani olisi mahdollisimman pieni. Nyt en ehtinyt, kun ajattelin, että lumi varmasti sulaa ennen lähtöämme juhlahumuun.

Kollaasit5.jpg

Lumilapioita ja kolia löytyy joka lähtöön.

Kerran kaupungin järjestämässä asuinalueemme asukasillassa ihmettelin sitä, miksi ei käytetä pienempiä traktoreita, joissa on kääntyvä aura, jolloin lumen saisi koneella tuupattua vähän kauemmaksi. Sen luulisi olevan helppoa, koska tällä alueella kaikki tontit rajoittuvat avo-ojaan.

Eräs asukas, joka ilmeisesti asuu kerrostalossa ehdotti, että muuttaisin etelään, jos vihaan lunta. Herran tähden!  Pidän lumesta, pidän lumitöistä. En pidä siitä, että saan tehdä työni uudelleen, kun joku toinen sabotoi sen.  En minä lunta vihaa, vaan tyhmiä päätöksiä. Joku laittaa normit, miten paljon ja miten nopeasti joku työ pitää tehdä, että se olisi tuottavaa. Tuottavaa kenelle? Kannattaako ihan turhaa työtä tehdä?  Työ ei lopu tekemällä, mutta järjen käyttö olisi ihan kiva. Ihmettelen myös sitä, minkälainen on sellaisesta työstä saatu tyydytys, joka aina tuottaa mielipahaa muille?

Välillä ihmettelen, että mistä oikein maksan kiinteistöveroa. Maapohjasta ja pientalosta, kyllä. Ei kunta ihan hyvän hyvyyttään auraa teitä. Lumen auraus ei todellakaan ole turhaa työtä, mutta se miten työ tehdään, vaatisi vähän ihmisystävällisempää suunnittelua.

Sain raivoni purettua tarttumalla kameraan. Hetken puhistuani saatoin jatkaa lahjojen järjestämistä antamiskuntoon. Poikaystäväkin helpotti oloani menemällä siirtämään lumivuoren avo-ojaan ja pääsimme karauttamaan portista kohti juhlataloa.

Herkullisen suussa sulavat kakut ja leivokset oli Ykkönen leiponut.

2009+Syntt%C3%A4reit%C3%A4.jpg