Kirjahyllystäni löytyy tällainen aarre, Eeva Haaviston Tyttöjen käsityöt, painettu Porvoossa vuonna 1948.

”Kudonta- ja käsityötaitoa on kaikkina aikoina ja kaikkialla pidetty naista erikoisesti kaunistavana hyveenä. Sen takia äidit niitä opettivat tyttärilleen jo pienestä pitäen. Kunnianasia oli myös ennen, että morsian itse pystyi valmistamaan kapionsa. Sitä todistaa myös Kalevalassa annettu neuvo miniäksi aikovalle:

Kun tulevi kehruuaika,
kankahan ku'onta-aika,
käy elä kynsiä kylästä
oppia ojan takoa,
tointa toisesta talosta,
pirran piitä vierahalta.
Itse langat kehräele,
omin hyppysin kutehet.”

 
 

Olen joskus ominut kirjan äitini hyllystä, kun sitä selatessani löysin kallisarvoisia ohjeita mm lapasen ja sukan kantapään neulomiseen.

  

Parsimisesta, pudonneiden silmukoiden nostamisesta, silmukoiden vahvistamisesta on kirjassa selkeät kuvat. Kuinkahan moni nykyään osaa ja viitsii korjata vaatteitaan parsimalla? Ihan hyvä taito sekin olisi.