Menin tammikuussa kirjansidonnankurssille yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tarkoituksena on sitoa Japanilaisen kulttuurin ystävien jäsenlehdet, joita on kertynyt vuodesta 1989 lähtien. En raaski hävittää lehtiä ja pino alkoi uhkaavasti romahdella kirjahyllyssä. Sidottuina kirjoina lehdet pysyvät hyllyssä tanakasti paikoillaan.

  

Tässä lehdet lajiteltu vuosijärjestykseen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Yhteen kirjaan sidoin neljä vuosikertaa ja viiteen kolme vuosikertaa. Siitä neljän vuosikerran kirjasta tuli vähän liian paksu, mutta saa luvan kelvata. Olen sitonut kuusi kirjaa samaan vaiheeseen ja lopuksi laitan kannet sarjatyönä. Minusta se on kaikkein vaikein vaihe. Meillä on enää yksi kerta kurssia jäljellä, enkä varmaan saa kaikkia valmiiksi. Täytyy jatkaa syksyllä tai tehdä työ loppuun kotona.

  

Esikoisen perheessä laulukirja on kokenut kovia. Olen aikaisemmin antanut edellisellä kurssilla kirjalle tekohengitystä, mutta nyt päätin hajottaa sen ensin alkutekijöihin, paikkailla rikkoutuneita sivuja ja ommella koko kirjan uudelleen tanakammalla langalla.

  

 

Laitoin myös nidontanauhan, jota siinä ei aikaisemmin ollutkaan. Pitäisi kirjan kestää laulamista, kunhan vielä saan esilehdet ja kannet paikoilleen.

Nyt kun olen harjoitellut vanhan kirjan kunnostamista, voin varmaan ensi syksynä ottaa työn alle Sinuhe Egyptiläisen, joka vieläkin odottaa kunnostamista.