Tein Kolmoselle (7 v) ja Neloselle (6 v) vuorilliset lapaset ohuehkosta langasta. Toisista lapasista loppui vuorilanka kesken, joten jatkoin eri värisellä, mutta saman vahvuisella langalla.

Olin Vitosen (3 v) seuraneitinä. Poika katseli keskeneräisiä lapasia ja yritti neuvotella ne itselleen. Erityisesti vuorilangan värin muutokset huvitti pientä miestä. Isothan ne olisivat olleet pienikätiselle, joten lupasin tehdä hänelle ihan omat. Piirrettiin mummolle muistiksi käden kuva, jotta mummo voi kutoessaan mitata, että tulee sopivat. Vitonen olisi kovin mieluusti halunnut lapaset ihan samalta istumalta ja kysyikin, että meneekö valmistamisessa kauan. Sanoin, että varmaan seuraavalla kerralla, kun tulen, lapaset saattavat olla valmiit tai ainakin sovitusvaiheessa. Vastaus tyydytti poikaa.
 

Omat sukkani on parsittu miljoonaan kertaan ja uusia reikiä ilmaantui parsitun viereen. Purin teräosat ja kudoin vanhoihin varsiin uudet. Nyt on talvi-illoiksi sukkia, mitä vaihdella :)