Tätä näkymää rakastan. Saatan istua sängyn reunalla minuuttikaupalla ja vain tuijotella pihalle, kaikkina vuodenaikoina, lähes joka päivä.

Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että pari talvea sitten romahtanut keinun katto on saanut seuraajan. Joitakin kummastuttaa kuollut kriikunapuu, mutta se olen jättänyt kiipeilytelineeksi villiviinille ja klematikselle. Kyllähän tuolla pihalla tekemistä riittäisi, mutta ehtiihän tuota myöhemminkin ja jos ei ehdi, niin talvi tulee apuun.