Millainen sinun työpöytäsi on? Ensin olin ehdottomasti sitä mieltä, että ikinä en kehtaa näyttää omaani. Päätökseni alkoi horjua MarjattaH:n postauksen Piuhoista ja ergonomiasta kommentin takia.
”Eikö sotkukuva ole katsojalle mitä terapeuttisin? Mehän ahdistumme kuvitelmasta, että kaikilla muilla ihmisillä on siistiä.”
Tuon kommentin inspiroimana kuitenkin kuvasin työpöytäni. Varmaan kadun tätä avautumistani myöhemmin, mutta jos jonkun ahdistus vähenee kuvistani, niin silläkin on sitten tarkoituksensa. Nauttikaa!
Miten niin kaaosta? Tuolikin on eläneen näköinen parsittuna, mutta siinä on hyvä istua.
Siisti työpöytä kertoo elämättömästä elämästä ;) Ruuvimeisselisarja työpöydällä on tuiki tarpeellinen. Näppiksen ulosvedettävä työtaso tipahtelee silloin tällöin, joten ruuvimeisseleitä ei tarvitse hakea kaukaa.
Sylvia, onhan tuossa monenlaista paperia ja kynää, talouspaperista lähtien. Lehtipinot eivät mahdu tuohon pikkuruiselle pöydälle, jos mahtuisi, niin varmaan olisi niitäkin. Ne ovat nyt keittiön pöydällä ;)
Meillä täytyy sitten päänupin olla täysin kunnossa!?
"Näytä minulle nainen, jonka kaapit ovat epäjärjestyksessä, niin minä näytän sinulle naisen, jonka pään sielunelämä on järjestyksessä. Näytä minulle nainen, jonka kaapit ovat järjestyksessä, niin minä näytän sinulle naisen, jonka sielunelämä on epäjärjestyksessä."
Oli kiire ja nostelin neuleet pois maasta ja lykkäsin hyllylle tietysti ihan miten sattuu. Ajattelin, että olipa hyvä, nyt voin ottaa jonkun päivän ja järjestää hyllyt ja laittaa käyttämättömät puserot kiertoon. En ole vielä ehtinyt tehdä kumpaakaan. Jospa joskus ensi viikolla, ensi kuussa tai ihan varmasti viimeistään ensi vuonna. Näin tulee tapahtumaan. :)
En kyllä mene ihan takuuseen mun päänkään sielunelämän järjestyksestä.