Se oli aikaa, jolloin viinakaupassa käyntikin oli nuoresta naisesta hävettävää. Viinakortin olin heti hakenut, kun ikää oli kertynyt tarvittava määrä, mutta silti "pultsareitten" kanssa jonottaminen tuntui jotenkin ylivoimaiselta.

 

Olin esikoisen kanssa Myllypuron bussissa, kun neitokainen kajautti kuuluvasti: "Äiti, kun päästään kotiin, niin saanko sitten votkapuuroa?" Minä korvat punottaen: "Kyllä kultaseni, saat vatkattua puolukkapuuroa, kun päästään kotiin."