Pari päivää sitten, valtaisan lumentulon jälkeisenä päivänä olin matkalla ylellisyyteen, jalkahoitajalle. Minulla oli runsaasti aikaa, joten päätin kävellä lähimaastossa kaikessa rauhassa ihaillen lumista maisemaa ja kauniita taloja.

Yhtäkkiä vasen jalka lähti ilman ennakkovaroitusta luisumaan eteenpäin oikean pysyessä tukevasti paikoillaan. Vasen jalka jatkoi matkaansa, enkä pystynyt sitä enää nostamaan ylös, oikeaa en rohjennut enää siinä vaiheessa nostaa, koska silloin olisin ollut jo kauas kadonneen vasemman jalan varassa ja kaatuminen olisi ollut mitä ilmeisin.

Välähti mielessä, että en ole koskaan päässyt spagaattiin, joka näytti olevan seuraavana vuorossa. Olin jo aika lähellä maakosketusta, joten päätin ennen näyttävää urheilusuoritusta sittenkin kellahtaa vapaaehtoisesti maahan. Siinä sitä sitten makasin pitkälläni lumisella kadulla ja ihmettelin, mitä oli tapahtunut. Kaikki kävi tosi nopeasti.