Ihmisen ikääntyessä sitä luonnostaan alkaa valmistautua siihen, että tulee aika, ettei minua enää ole. Se on luonnollinen kulku. Olen vain muisto rakkaimpieni ajatuksissa. Toivottavasti mukava ja värikäs muisto.

Nuorempana minua ärsytti, kun äitini alkoi puhua omasta kuolemastaan. Nyt ymmärrän, ettei hän puhunut siitä siksi, että olisi kuollut huomenna tai ensi viikolla, vaan siksi, että hän välitti minusta niin paljon. Ja että minä pärjäisin senkin jälkeen, kun hän ei enää voi olla neuvomassa minua.

Kun on joutunut kohtaamaan omien rakkaintensa kuoleman, joutunut järjestämään hautajaisia tietää, että on niin paljon asioita, joita ei tule ajatelleeksi etukäteen. Omien hautajaisjärjestelyjen  ajatteleminen on välittämistä läheisistään. Haluaa, että sille viimeiselle matkalle lähettäminen olisi jälkeen jääville mahdollisimman helppoa.

Parikymmentä vuotta sitten olin pienen operaation takia sairaalassa. Löysin sairaalan kirjastosta Eeva Kilven runokirjan ”Ennen Kuolemaa”, joka kosketti minua. Myöhemmin kerroin tyttärilleni, mitä haluaisin muistokirjoituksekseni. Nyt ymmärrän, ettei sitä kuolinilmoitukseen voi laittaa ei ainakaa lehdessä julkaistavaan, koska se on niin pitkä ja maksaisi maltaita. Onpa hieno asia tämä blogi. Nyt voin laittaa oman, itseni näköisen muistokirjoituksen tänne, niin jää tyttäriltä sekin vaiva.

Taustalla soi tilanteeseen kauniisti sopiva Katie Melua'n laulama Thankyou, Stars

*********

Eeva Kilpi: Ennen kuolemaa

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut
on itse asiassa sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään.
Ja että suuri osa on olemattomuutta
ja tämä rahtu, elämä vain kontrasti sille.
Hetkittäin olemattomuus herkistyy
ja tajuaa itsensä.
Ei siltä ilmiöltä voi vaatia jatkuvuutta.
Mutta että sai kokea sen,
että voi lukea sen,
että voi laulaa sen ja kirjoittaa,
että sai maalata sen ja soittaa,
että sai tanssia ja valokuvata,
että sai näytellä sitä,
itkeä sitä ja nauraa,
pilkata sitä ja rakastaa,
ja että se koski niin,
ja että sitä inhosi ja vihasi,
ja että siitä luopuminen kammottaa niin,
synnyttää sellaisen autiuden...
...ja että suru