Nykyisen kotipaikkani kansalaisopistolla on vuosien saatossa ollut uskomattoman upeaa ja monipuolista kurssitarjontaa. Välillä halu harrastaa jotain aivan uutta alkaa houkuttaa, kun syksyllä tarkastelee kotiin jaettua kurssiopasta. Yhtenä vuonna menin kirjansidonnan kurssille. Aikomukseni oli ottaa selvää, saisinko vuonna 1945 painetun Sinuhe Egyptiläisen korjattua. Siinä oli kansilehdet irronneet ja äitini oli yrittänyt teipata kansia kiinni.

Ensimmäisenä työnä tehtiin oma päiväkirja. Sitä olenkin käyttänyt vuosia puutarhamerkintöihin. Ei mennyt hukkaan ensimmäinenkään harjoitelma. Muut kurssilaiset sitoivat vanhoja harrastelehtiään ja silloin tuli mieleen, että lehtien vuosikerran sitominen kirjaksi voisikin olla mielenkiintoinen juttu.

Minulle oli kertynyt Kotipuutarha lehtiä monelta vuodelta, enkä raaskinut heittää niitä pois. Lehtipinoille oli oma paikkansa, mutta ajattelin, että kirjana ne pysyisivät kirjahyllyssäkin siistinä. Kirjansidontaan käy niitatut lehdet. Nykyisiä liimattuja ei voi sitoa, jollei niitä ole liimattu taitettuina arkkeina. Tai siis minä en ainakaan osaisi, enkä haluaisi ryhtyä sellaiseen puuhaan. Niitattujen lehtien sivut on helppo purkaa. Löysin hienon linkin kirjansidonnan työvaiheista. (Harmi, että linkki ei enää toimi, vaan menee Arkistolaitoksen sivuille. Onneksi kuuklaamalla löytyy muita hyviä sivuja. Edit 26.4.2010)

Kurssin aikana sain sidottua Kotipuutarhan vuoden 1979 – 1982 lehdet ja korjasin yhden rikkoutuneen suurehkon lasten laulukirjan.

 

Lehtien kansikuviksi valitsin japanilaisesta kalenterista kauniita kuvia.

Yllä: Edellisten takakannet

Yläkuvassa Päälikannet ja alapuolella samojen kirjojen takakannet

 

Jostain lehdestä leikkasin yhden kirjan etulehtipaperiksi Jukka Rantasen häikäisevän upean vuoden 1986 Luontokuvan Ruokit - Razorbills.

Sinuhe egyptiläinen odottaa vieläkin uutta inspiraatiota. Sitä en ehtinyt sillä kurssilla sitoa.