Vilukissiltä tuli haaste, että pitäisi paljastaa kuusi sattumanvaraista asiaa itsestä.

Meemin säännöt ensin:

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti
heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. Eilen, kun satumainen haaste oli tullut, olin viettämässä naisten päivää viiden rakkaan lapsuuden ystävän kanssa. Meillä on tapana muutaman kerran vuodessa kokoontua jonkun kotiin ruokailemaan ja höpöttämään ja jos oikein laiskottaa, niin saatamme mennä ravinteliinkin syömään.

2. Minulla on tapana ajautua äärirajoja koetteleviin tilanteisiin. Opiskelin huvikseni kuutisen vuotta japanin kieltä kansalaisopistossa. Muutaman kerran joku ryhmämme oppilaista antoi kielinäytteen Helsingin yliopiston kuulemistilaisuudessa. Kaikkein hirvittävin koettelemus oli, kun eräs ryhmästämme ehdotti, että esittäisimme kuulemistilanteessa japaninkielisen näytelmän. Minä, joka en pidä esiintymisestä, eikä se minun japaninkielen taitonikaan ole mestariluokkaa ei lähelle sinne päinkään, suostuin lähtemään mukaan pieneen sivuosaan. Ehdottaja oli toimen nainen. Hän suunnitteli, kirjoitti vuorosanat, puvusti, ohjasi ja harjoitutti näytelmän opettajamme johdolla. Olihan se mielenkiintoinen kokemus, mutta onneksi meidän ei tarvinnut lähteä kiertueelle, vaikka joku sitäkin ehdotti. Palkinnoksi saimme japaninkieliset kirjapalkinnot.

3. Minulla on tällä hetkellä kaksi liikuntaharrastusta, joissa käyn säännöllisesti. Toinen on pilates ja toinen afrikkalainen tanssi. Tanssia olen harrastanut yli 10 vuotta. Olen saanut molemmat tyttäreni mukaan ja nyt viime vuonna Kakkonen, 13 v. lapsenlapseni liittyi joukkoon. Sanomme tätä ihanaa, vaikeaa, hien pintaan nostattavaa, haastavaa ja rakasta liikuntaharrastetta leikillisesti äiti-lapsiliikunnaksi.

4. Olen ollut yli 10 vuotta ikäihmisten tietotekniikkayhdistyksen Enter ry:n vapaaehtoisena tietokonetuutorina ja kännykkäluotsina. Eläkkeelle pääsemisen jälkeen on tullut enemmän aikaa olla mukana levittämässä tätä ilosanomaa. Parhaimmillaan paikkakuntani vapaaehtoiskeskuksessa on tietokonekursseja ikäihmisille neljä kertaa viikossa. Meitä on kolme vapaaehtoista, jotka vuorottelemme kurssin ohjaajan apuna.

5. Jokunen vuosi sitten eräs serkuistani vihittiin Italiassa. Meitä lähti 16 sukulaista edustamaan Suomea. Hotellissa huomasimme tätien ja serkkujen kanssa, että laulaminen on hauskaa ja luikahutimme muutaman laulun. Innostuimme ääniemme sulosoinnusta ja harjoittelimme muutaman laulun esitettäväksi morsiusparille. Pari tätiäni osaa laulaa myös toista ääntä, että oikeasti ei mikään huono ajatus. Naapurihuoneiston ruotsalaispariskunta tuli parvekkeelleen kuuntelemaan harjoitustamme ja antoi esityksen päätteeksi huikeat aplodit ja kehuivat esitystä kauniiksi. Häissä oli hauska ja iloinen tunnelma ja eloisat italialaiset saivat huomata, että kyllä jäykistä suomalaisistakin lähtee. Ensiesiintymisemme jälkeen olemme kokoontuneet säännöllisen epäsäännöllisesti jonkun Italiankööriläisen kotiin syömään ja harrastamaan yhteislaulantaa. Onpa yksi serkuistani liittynyt ihan oikeaankin kuoroon ja laulaa siellä ties kuinka monetta ääntä.

6. Kaiken tämän vilkkaan seuraelämän vastapainoksi on hyvä välillä rauhoittua ja hiljentyä keräämään voimia pihatöissä. Varmaan kevään edistyessä sitä iloa voin jakaa myös teille, oi rakkaat blogini lukijat.

En nyt haasta ketään, mutta tästä saapi, ken haluaa napata haasteen.