Syksy alkoi vauhdikkaasti vapaaehtoistyön merkeissä. Meillä on Talkoorenkaassa 5 - 6 atk-kurssipäivää viikossa. Alkeis- ja peruskurssit kestävät neljä viikkoa, kahtena päivänä viikossa, pari tuntia päivässä. Päivän kestäviä neljän tunnin kursseja on esim. Picasasta ja Wordista.


Nyt on vapaaviikko ja periaatteessa olisi aikaa tehdä pihatöitä tai sateen sattuessa lukea blogeja. Ensi viikolla alkaa taas uudet kurssit. Parhaina päivinä minulla on kalenterimerkintöjä neljälle päivälle. Meitä on kouluttajan apuna kolme vapaaehtoista tuutoria vuorottelemassa, että järjestelyjen avulla joskus voi pitää vapaapäivänkin.


Talkoorenkaassa on kuusi tietokonetta, joten sama määrä kurssitettavia mahtuu kerrallaan syventämään taitojaan ja oppimaan uutta. Tällainen kurssien toteuttaminen vaatii kouluttajalta ja meiltä tuutoreilta sitoutumista, jota toivoisi myös kursseille ilmoittautuneilta. Joskus käy kuitenkin niin, että ilmoittautuneita on 6 – 7, mutta paikalle saapuukin vain 2 – 4 opinhaluista, loput eivät ole vaivautuneet peruuttamaan, jolloin tilalle olisi voinut ottaa varasijalla olleita. Ei siinä mitään, tehokkaampaa ja rennompaahan silloin on, mutta mutta...


Ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että kun kurssi ei maksa mitään, niin ei ole väliä ilmaantuuko paikalle vai ei. Kouluttaja on tehnyt ison työn tehdessään ja testatessaan ajantasaisia koulutusmonisteita. Esim. Picasan suomenkielinen testattu ohje on 114 s. Materiaalista veloitetaan pieni nimellinen korvaus eikä sitäkään sellaisilta, jotka tekevät Talkoorenkaassa vapaaehtoista työtä.


Se, että perumatta jättäjät osoittavat arvostuksen puutetta vapaaehtoisten aikaa ja muita omia ”uhrauksia” kohtaan, joskus hieman pistelee vihaksi. Motivoituneen kurssilaisen ahaa-elämykset tekevät kuitenkin tästä työstä tekemisen arvoisen. Vähäinen asia ei myöskään ole, että itsekin oppii koko ajan.