Vitoselle (2,5 v.) on tullut selkeä uhma ja kapinointimieli iltatoimien aikaan. Nukkumaan meno  on alkanut olla vastenmielistä. Sitä vaikeampaa, mitä väsyneempi poika on.

Äiti ja isä lähtivät konserttiin ja mummeli pääsi iltavuoroon ja yökylään. Lapsille tuli oiva hetki kokeilla rajojaan mummin kanssa. Toimiiko jutut eri tavalla mummin kanssa verrattuna kodin normaaleihin rutiineihin.

Juuri lasten nukahtamisen kynnyksellä mummille tuli puhelu, jonka aikana poika huomasi hetkensä koittaneen. Isosiskokaan ei ollut vielä nukahtanut, joten mummin testaamiselle aika oli mitä sopivin. Jos kuitenkin vielä voisi vähän valvoa. Mummi ei varmaan tiedä kaikkia nukkumaanmenorutiineja.

Puhelun aikana mummi kuuli vienoa musiikkia. Huuliharppukostaja oli iskenyt. Olihan se hupaisen näköistä, kun pieni poika oli kaivanut lelulaatikon kätköistä huuliharpun ja soitteli sitä kuin se olisi itsestään selvä, jokailtainen viihdytystapahtuma. Siinähän poika ja isosisko piristyivät niin, että nukahtaminen oli entistä vaikeampaa.

Olen joskus laulanut lapsille Tiikerihaita (Yö taas palmujen ylle saa, rantaan maininki raukeaa...) Se on Vitosen lempilaulu ehkä juuri siksi, että isosisko Nelonen (5 v) ei haluaisi kuunnella sitä iltalauluna. Tyttö saattaa omien sanojensa mukaan nähdä painajaisia niin jännittävän laulun kuuntelemisesta.

Mummo on puun ja kuoren välissä. Mikä iltalauluksi? Jos lauluista alkaa kovasti neuvotella, niin siinä helposti syntyy kauhea poru, kun toinen haluaa kuulla juuri sen, mitä toinen ei missään tapauksessa halua kuulla. Ja niin nukahtaminen käy entistä vaikeammaksi. Usein Nelonen kuitenkin joustaa, jos mummi laulaa Tiikerihain vähemmän pelottavasti ja ainahan hän voi sulkea korvat pelottavissa kohdissa. No, aloin siis laulaa laulua vähemmän dramaattisesti, niin iloisesti ja lempeästi kuin pystyin. Sain itse kuitenkin kauhean naurukohtauksen ja arvaahan sen, että lapsista se oli tavattoman hauskaa. Unet kaikkosi entistä kauemmaksi.

Sitten Nelosta alkoi itkettää. Oli äitiä ja isää ikävä. Pelotti se tiikerihai. Nelosen itku oli niin tarttuvaa, että Vitostakin alkoi itkettää. Yritin lohduttaa ja ehdotin mukavien asioiden ajattelemista. Vaikkapa kesän muistelemista mökillä.

Jossain vaiheessa Nelonen nukahti, mutta Vitoselle ei uni tullut silmään. Viimein menin olohuoneen puolelle lukemaan lehteä ja vannotin poikaa pysymään sängyssä. Poika pyöri ja pyöri, mutta ei noussut enää ylös. Jonkin ajan kuluttua iloinen pojan pää kurkkaa sängystään ja sanoo: ”Kesällä heitin koripalloa kuin iso poika. Eikös ollutkin aika hauskaa?”

Minua nauratti, mutta en ollut kuulevinanikaan. Vähän ajan kuluttua lastenhuoneeseen laskeutui hiljaisuus. Hiivin kurkkaamaan, että kaikki oli hyvin. Mummin pikkuinen huuliharppukostaja oli ottanut lampaan taljan unikaveriksi ja nukkui suloista lapsen unta.