Olen koko talven kiukutellut mielessäni ja olenpa tainnut purnata täällä blogissanikin aura-auton kuljettajalle, kun hän kasaa porttini pieleen lumikuorman juuri, kun olen saanut oman pihani kolattua.

Olen ollut kaksi viikkoa flunssan kourissa, joka äityi keuhkoputkentulehdukseksi. Olo on ollut aika voimaton. Yhtenä päivänä, vaikka luntakaan ei ollut satanut, tuli aura-auto taas kadullemme. Ihmettelin, että miksi, koska minusta ei ollut mitään kolattavaa. Pelkäsin, että kaikki yläkadulta tulevat lumet siirtyvät taas porttini eteen.

Menin seisomaan portille. Traktori oli sillä kertaa suhteellisen pieni ja siinä näytti olevan moneen suuntaan kääntyvä aura. Puikoissakin oli nuorehko mies, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Pysäytin traktorin ja kysyin kauniisti, paljonko hän ottaisi, jos hän siirtäisi kuormaa alemmaksi. Koska minulla on keuhkoputken tulehdus, en millään jaksaisi ryhtyä lumen siirtoon. Kuljettaja sanoi, että nou problems ja pyöräytti mukana tulleen kasan kätevästi matkaansa. Laitoin traktorin kyljessä olleen puhelinnumeron muistiin ja ajattelin soittaa ja kiittää myöhemmin. Maksua ei nuori mies suostunut ottamaan.

Viime yönä oli tullut taas valtavasti märkää painavaa lunta ja ajattelin soittaa ja kiittää edellisestä ja uudistaa pyyntöni. Kun olin puhelimessa, aura porhalsi juuri taloni ohi toiseen suuntaan. Nyt puikoissa oli vakikuski, se sama suuri mies ja traktorikin oli se talon kokoinen. Taas ystävällinen puhe auttoi, eikä portin pielessä ole valtaisaa kasaa. Nyt lumikin on niin raskasta, että olisin varmaan kuollut kolan varteen. Olen tosi, tosi iloinen ja alan tykätä aura-auton kuljettajista.

Ei vaatimus, vaan rakentava neuvottelu yhteishengessä saa aikaan joskus ällistyttävän hyvän lopputuloksen.

Kaupunki kilpailuttaa ensi talven lumenauraussopimukset. Olisiko nyt aika vaatia kaupungilta vastinetta kiinteistöverolle, jotta sopimus olisi inhimillinen sekä yrittäjälle että asukkaille. Yrityksiltä toivoisin sitä samaa palveluhenkeä, jota nyt olen saanut osakseni. Hyvästä palvelusta tulee hyvä mieli.