Sain postissa kyselytutkimuslomakkeen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (entinen Kansanterveyslaitos) . Tutkimuksen aihe on: Helsinki syntymäkohortin tutkimus. Älkää kysykö minulta mikä on kohortti (KVG). Kaksisivuisessa saatteessa oli tarkka selostus, mikä on tutkimuksen tarkoitus. Eli tässä tutkitaan: Sikiökauden ja varhaislapsuuden ravitsemustilan, kasvun ja kehityksen merkitys psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn myöhäisessä aikuisiässä.

Ihan hyvä tutkimus, johon olen muutama vuosi sitten osallistunut ja käynyt lukuisissa kokeissa ja saanut niistä yhteenvedon. Tutkimus siis jatkuu kartoittamalla monisivuisella kyselylomakkeella, mitä muutoksia psyykkisessä hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssäni on tapahtunut.

Lomakkeen lopussa piti luetella omia hyviä puolia. Kysyin luonani asuvalta Ykköseltä (lapsenlapsi 17 v), josko hän voisi luetella joitain hyviä puoliani. ”No, hyvänen aika! Etkö sinä ole elämäsi aikana joutunut tekemään lukemattoman määrän hakemuksia, joissa tuota samaa on kysytty?”, heitti Ykkönen vastakysymyksen.

Aloin ääneen miettiä: Kärsivällisyys... No, se tuli ensimmäisenä mieleen, kun juuri siitä oli minulle samana päivänä annettu palautetta, kun opetin senioreille tietokoneen alkeita. ”Kylläpä olet kärsivällinen!”, sanottiin.

Kun luettelossani siis pääsin vasta kohtaan Kärsivällisyys, huudahti Ykkönen vilpittömän hämmästyneenä: ”Sinäkö kärsivällinen!?”