Viro 1. - 2. matkapäivä


Kurkistus tulevaan

Olen useasti päättänyt, että en matkusta mökkiä kauemmaksi touko- ja kesäkuussa. Se on kiireisintä aikaa kotipihalla. Taaskaan ei päätös pitänyt. Ykkösen toinen mummo houkutteli minut Keravan opiston käsityömatkalle. Kauheasti ei tarvinnut kättä vääntää, kun muisteli opiston hyvin järjestettyä matkaa Unkariin. Siltä istumalta varasimme matkan ja maksoimme ennakkomaksun.

Ykkösellä oli tulossa ylioppilasjuhlat, mutta neito oli uhonnut, ettei mitään juhlia järjestetä. Lakkiaisten lähestyessä mieli kuitenkin muuttui. Me mummoparat uskoimme päättäväistä nuorta naista, joten poissaoloa ei voi laittaa yksistään mummojen syyksi. Kumpikaan mummo ei sitten osallistunut siihen juhlaan. Ennen matkaa rauhoittelimme huonoa omaatuntoamme viemällä Ykkönen lounaalle ja ylioppilaslakki- ja juhlamekko-ostoksille.

Toukokuun 30. päivänä oli varhainen herätys ja matka kohti Tallinnaa alkoi. Laivan kabinetissa kuulimme esitelmän setukaisten käsitöistä ja kulttuurista, johon pääsimme tutustumaan lähemmin Värskan setu-museossa seuraavana päivänä.

Tallinnassa meitä odotti paikallinen, tehokas opas ja rauhallistakin rauhallisempi bussikuski, joka kiidätti meidät ensiksi Tarttoon. Majoituimme Dorpat hotelliin, jonka jälkeen osa porukasta lähti tutustumaan Tarton museon setukaiskulttuuriin. Me jäimme lepäilemään matkaväsymystämme hotellille ja odottamaan illallista.
 

Seuraavana aamuna monipuolinen aamiainen hotellissa, matkatavarat bussiin ja aikainen lähtö Tarton kansalaisopistoon (Tartu Rahvaülikooli), jossa meille esiteltiin talon kurssitarjontaa ja työnäytteitä.

Sieltä matka jatkui kohti Värskan setumuseota. Matkalla pysähdyimme Räpinassa. Kartasta katsottuna sieltä ei ole kauhean pitkä matka Otepäälle, joten laitoin viestiä Tiinalle sijainnistamme. Aikataulun mukaan meidän piti olla Värskassa 15 aikoihin. Tiina olisi jopa tullut Räpinaan meitä tapaamaan, mutta neuvoteltuani oppaan kanssa olinkin käsittänyt sijaintimme ja aikataulumme väärin, eikä tapaaminen sitten onnistunutkaan niin lyhyellä varoituksella.

Tiina on kirjoittanut setukaisista ja kuvannut setu-naisten kansallispukuja ja mahtavia koruja omassa blogissaan Setukaisten mailla Obinitsassa.

Värskan museo näytti kovin tutulta ja tajusin, että olin käynyt siellä aikaisemminkin. Matkaa varten olin ostanut pienen digikameran, koska järjestelmäkameran raahaaminen tuntui hankalalta. Vaikka hyvin tiedän, että myös vara-akku kannattaa olla mukana, en ollut sellaista hankkinut. Valitettavasti sitten kävikin niin, että kameran akku oli tyhjentynyt, enkä saanut sieltä yhtään kuvaa. Meille oli järjestetty opastettu tutustuminen museoalueeseen ja käsityöperinteeseen. Nautimme myös herkullisen perinneaterian museon Tsäimajassa.

Illansuussa bussimme starttasi kohti Latviaa ja Riikan Radisson Blu Elizabete hotellia, joka oli majapaikkamme kolmen päivän ajan.

Jatkuu...