Olen aloittanut uuden blogin Bloggerissa. En näillä näkymin päivitä tätä Vuodatuksen blogiani, mutta kuka tietää.

Uutta blogiani pääsee lukemaan täältä

Kiitän menneistä vuosista ja toivotan Teille kaikille oikein hyvää jatkoa!
 

Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua!

1) Merkitsen julkaistavat kuvat tähdellä ja siirrän ne haluamaani albumiin, jonka jälkeen poistan tähdet.

2) Kirjaudun Google-tililleni.

3) Synkronoin kuvat internetverkkoon.

4) Suurennan/valitsen jokaisen kuvan, klikkaan hiiren oikealla, kopion kuvan URL-osoitteen ja

5) liitän osoitteen teksinkäsittelyohjelmaan (ihan vain helpottaakseni seuraavien katoavien kuvien löytymistä. Toivottavasti Picasa/Google ei kadota kuvia, jolloin työ on aivan turhaa).

6) Kirjaudun Vuodatukseen tunnuksillani.

7) Valitsen kirjoituksen, josta kuvat ovat hävinneet ja siirrän kuvat Vuodatuksen kuviensiirto-ohjelmalla (eli kopioin kuvan URL-osoitteen) oikeaan laatikkoon.

Kadonneissa kuvissa olen käyttänyt kuvakokona n. 460 tai 230 pix. (Pienemmässä versiossa saa kaksi kuvaa rinnakkain.) Jos kuvakooksi valitsee suuremman kuin 490, menee Vuodatuksen blogin ulkoasu karsean näköiseksi.

Aika suuri työ tässä on ollut, mutta minulla oli suunnitelmissa tehdä JOTAIN vuonna 2013. Olen tyytyväinen itseeni, kun sain JOTAIN tehdyksi kuitenkin jo ennen vuotta 2013.

Puna-vihreissä sukissa kokeilin tehdä kantapään ns. tiimalasikantapää-ohjeen mukaan. Se olikin yllättävän vaikeaa, kun on tottunut neulomaan "normaalin" vahvistetun kantapään. Tiimalasiohje oli ehkä hivenen vaikeaselkoinen, purin työn ainakin kolmeen kertaan, ennen kuin siitä tuli kantapäätä muistuttava kyhäelmä.

Pitkävartista punakuvioista harmaata sukkaa voi käyttää kolmella tavalla:

1 ) varsi käännettynä kaksinkerroin, lämmittää nilkkaa.

2) esim. housujen alla pitkävartisena, jolloin kuviosta näkyy nurja puoli. Ei haittaa, kun on lahkeen alla piilossa

3) pitkävartisena sukka nurin käännettynä, jolloin kuvion oikea puoli näkyvissä

Nämä Nelosen sukat eivät ole joulusukat. Hän sai ne jo aikaisemmin, ja esitteli niitä ylpeänä koulussa ja iltapäiväkerhossa
 

Vitosen isä sanoi veljelleen, että mikset tuonut sitä meille. Kyllä se meille mahtuisi. Vanha sohva joutaisi jo hävitettäväksi. Setä siihen, että joo, mikä ettei, mutta sohva on valkoinen. Vitosen isä tuumasi, että jos se meille tulisi, niin ei olisi pitkään valkoinen. Vitonen kiinnostui keskustelusta: "Isä, mitä tarkoitat? Miksi sohva ei olisi valkoinen?"

Kuvalla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa.  No, ihan pikkaisen on kyllä.

Meille järjestettiin myös tilaisuus tutustua alakouluun, joka olikin mielenkiintoista ja harvinaista herkkua turistille.
 

Kävelimme myös S'Alession kylän vanhassa osassa, joka on osittain vajonnut maan alle.

Kylässä on myös pieni museo Villa Genovese, jossa on käynnissä kunnostustyöt, eikä nähtävillä ollut kovinkaan paljon esineistöä. Pihalla on kuitenkin paljon mielenkiintoisia kasveja mm. erilaisia palmuja.




Yhteinen päättäjäisillallinen paikallisessa ravintolassa oli vielä illan ohjelmassa, mutta olin niin ajatuksissani, etten huomannut kuvata aterioita, vaikka kamera olikin tällä kertaa mukana.

Tässä vielä linkki viimeisen päivän kuviin. Linkissä on myös kuvia kirkoista, joista en ole ollut kauhean kiinnostunut, mutta kun nyt yritin yhdistää nimiä ja kuvia, huomasin sen varsin vaativaksi askareeksi ja silloinhan aihe muuttuikin huomattavan kiintoisaksi. Esimerkiksi "kotikirkostamme" en löytänyt netistä kuvia, koska en huomannut kuvata sen kylttiä enkä kirjoittaa nimeä muistiin. Lisäsin kuviin tekstin, jotta kirkoista kiinnostuneet voivat etsiä parempia kuvia netistä.

Torstain matkaohjelmassa oli päiväretki bussilla Savocan ja Forza D'Agronin keskiaikaisiin kaupunkeihin. Kaupunkeihin kuljetaan vuoriston serpentiiniteitä henkeä salpaavan upeassa maisemassa. Menomatkalla oli sateista, mutta päivän mittaan sää selkeni ja värit maalautuivat kirkkaina ja raikkaina verkkokalvolle. Tällä retkellä otin lähes 200 kuvaa. Laitan muutaman kuvan näytille, mutta loput voitte käydä katsomassa tästä linkistä. (Ben "tästä linkistä" you find more pictures)

Serpentiiniteitä

Näissä maisemissa filmattiin elokuvaa Kummisetä.

Matkalla Savocan museoon, oli pakko pysähtyä kuvaamaan kauneutta.

Historiallis-etno-antropologisessa museossa on näytillä runsaasti entisaikojen työkaluja ja seinillä olevissa vanhoissa valokuvissa on kuvattu käytännön työmenetelmiä mielenkiintoisesti. Esine- ja työkalupöytiin oli kirjoitettu vanhoja sananlaskuja sisiliaksi, joten ei niistä mitään selvää saa.

Edellisessä postauksessa mainitsin, että kuvasin myös paljon kirkkoja, mutta niitä oli niin paljon, että lopulta nimet jo menivät sekaisin. Savocasta kuitenkin jäi mieleen Chiesa S. Lucia. Kun kiertelimme kirkossa, siellä alkoi soida iki-ihana Franz Schubertin Ave Maria. Piti oikein istahtaa nauttimaan musiikista.

Tähän maisemaan ei silmä väsy.

Piipahdimme pienen matkan päässä olevassa Chiesa Madressa ja jatkoimme matkaa kävellen alas kylän toista rinnetietä lähtöaukiolle.

Matkalla oli muutama kaktus rinteessä.

Istahdimme bussiin ja jatkoimme matkaa kohti Forza D'Agronia. Tuolla alhaalla on S'Alessio ja hotellimme Donna Rosa.

Kävimme Forza d'Agron tuomiokirkossa (Duomo Maria SS. Annunziata e Assunta), Chiesa della SS. Trinitassa ja entisessä augustinolaisessa luostarissa (ex convento Agostiniano).

Kierroksen päätteeksi menimme pieneen ravintolaan, jossa S'Alession kunta tarjosi meille maistiaisia.



 

Sisilia
Kolmantena

Kuva-arvoitus: Onnistuuko kohtaaminen pysähtymättä?

Teatro Creco di Siracusa

Vilvoittava lähde

Orecchio di Dionisio. Luolaan mennessämme siellä oli koululaisryhmä, joka piti sellaista meteliä, että korvat oli haljeta.

Perimätiedon mukaan tyranni Dionisio kaivatti luolan, jossa pidettiin vankeja teljettynä. Aasin korvan muotoinen luola voimistaa äänen 16 kertaiseksi. Luolan yläosassa tyyppi sitten kuunteli salaa vankien hiljaisimpiakin keskusteluja. Käsittääkseni yläpuolella oleva kreikkalainen teatteri käyttää hyväkseen luolan akustiikkaa.

En koskaan aikaisemmin ollut nähnyt kapris-kasvia, Capparis spinosa. Tämän kasvin kukkanupuista tehdään kapris-maustetta. Minulle on vuosia uskoteltu, että kapris-mauste on köynnöskrassin (Tropaelum'in) kukkanuppu. Asia jäi vaivaamaan minua niin kovin, että aloin tutkia, mitä netistä löytyy köynnöskrassista. Nonniin Wikipediasta löysin: Köynnöskrassin aromaattisia kukkanuppuja ja hedelmiä voidaan käyttää mausteena kapriksen tavoin. Hyvä, kun tuokin väärinkäsitys tuli oikaistua.

Siracusan vanhassa kaupungissa kuten kaikkialla muuallakin, kuvasin aika paljon myös kirkkoja sekä sisältä että ulkoa, kuten tässä Il Duomo di Siracusa

mutta enemmän tykkään kuvata portteja


Papyruskaisla

Päiväkävelyllä en voi olla pysähtymättä kuvaamaan kauniita kukkia.

Bougainvillea

Lamppuharja

Kiinanruusu

Kiinanruusu

Kiinanruusu

Avokadopuu

Kotikirkko iltavalaistuna

Menin oitis opiston sivuille ja merkkasin kalenteriini ajankohdan, etten haali mitään muuta sille viikolle. Ilmoittautuminen ei ollut edes alkanut, mutta kurssi oli jo täynnä. Pääsin 6. varasijalle.

Viikkoa ennen matkaa, minulle soitettiin ja kysyttiin, olinko vielä halukas lähtemään niin lyhyellä varoitusajalla matkalle. Oli tullut peruutus ja olin seuraavana vuorossa :) Pari jumppatuntia piti perua, mutta matka oli etusijalla, joten mitäpä muuta kuin laukkua pakkaamaan. Sain opettajalta aikamoisen nivaskan italiankielisiä monisteita matkakohteista etukäteistutustumista varten. En minä niistä mitään ymmärtänyt, mutta innoissani yritin saada niistä jotain selvää. Etsin myös vanhat oppikirjat ja muistiinpanot ja yritin palauttaa mieleeni kielen saloja ja sanontoja. Sanakirja oli jatkuvasti keittiön pöydällä ja sen pakkasin myös käsimatkatavaroihin.

Lokakuun lopulla varhain sunnuntai-aamuna Ykkönen (19 v. ajokortin omaava) kyyditsi minut lentokentälle. Kentällä en tunnistanut porukastamme kuin pari tuttua kasvoa, mutta saimme punaisen rusetin rintapieleen kiinnitettäväksi. Rusetti olikin mukava ryhmätunnistin.

Koneessa istui punarusettisia henkilöitä, jotka käyttivät lentomatkan tehokkaasti opiskelemalla italiankielisiä sanontoja.

Rooman lentokentällä oli koneen vaihto. Kahvilassa pääsin kaivelemaan muistini kätköstä lausetta: saanko kuvata. Olin niin ylpeä taidostani ja uskalluksestani, että kerroin innoissani opettajalle, mitä olin sanonut. Vähän pieleen se meni, mutta rohkeus puhua väärin, palkittiin kuitenkin ja sain luvan valokuvaamiseen. Ennenkin olen huomannut, että käytän hätäpäissäni joko ruotsin- tai espanjankielisiä sanoja italian asemesta, josta opettaja joskus huomauttaa. Espanjaa en ole koskaan opiskellut, joten ihmetykseni on suuri: mistä se espanja kumpuaa?


Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään...


Catanian kentältä oli vielä noin tunnin bussimatka S'Alession kylään ja majoittuminen pieneen viehättävään hotelliin.

Reipas pieni apulainen.

Huonevarauksessani oli pieni epäselvyys. Muiden selvitellessä asiaa minä näpsin kuvia hotellin rauhallisella sisäpihalla.

Lopulta pääsin jakamaan huoneen mukavan huonekaverin kanssa. Huoneessamme oli iso parveke vastapäätä kirkkoa, jonka kellot soittelivat päivän mittaan erilaisia säveliä. Etenkin sunnuntaina, tulopäivän illan suussa tuntui, että kellot kilkattivat aika tiheään. Kellojen soitantaan kummasti tottui, eikä aamuherätys enää tuntunut yhtään häiritsevältä.
Sitä paitsi joka päivä meillä oli muutenkin aikainen herätys aamiaiselle ja lähtö eri kohteisiin.

Ensimmäisen illan tervetuliaismaistajaiset.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta ylös vuorille, jossa Forza D'Argon keskiaikainen kaupunki, joka oli yhden päivän tutustumiskohteemme.

Merinäkymä hotellilta.

S' Alession linna


Seuraavana päivänä oli mahdollisuus käydä aamu-uinnilla Välimeressä. Vesi oli ihanan lämmintä, mutta ajattelin siirtää uimisen toiseen päivään. Lähdin kuitenkin huonekaverini seuraksi rannalle katselemaan kiviä. No, muutaman keräsin, siis hyvin maltillisesti. Muistan aikoja, jolloin en malttanut lopettaa meren hiomien kivien keräämistä, mutta nyt muistin matkalaukun painorajoituksen.

Hotellista poistuessani tätä ihanaa näkymää kuvasin joka päivä.

Meressä oli pieniä meduusoja, joita ei tyrskyjen seasta silmä eroittanut. Huonekaverini sai ikävän muiston kohtaamisesta ilkiön kanssa.

Turistikausi on ohi. Koko S'Alession kylässä ei meitä lukuun ottamatta ollut muita turisteja.

Vain yksinäisiä kalastajia.

Kalakauppa hotellin lähellä.

Aamupäivällä kävimme tutustumassa S'Alession kaupungintaloon, jossa meidät vastaanotti viehättävä kaupunginjohtaja.

Iltapäivällä lähdimme bussilla Taorminan kaupunkiin. Siellä oli mahdollisuus ostosten tekemiseen ja hypistelyyn.


Runsaasti hedelmiä ja muita herkkuja


Jäätelöä oli pakko maistaa aina tilaisuuden tullen.

Kirkon aukiolle oli kertynyt väkeä ja jäimme muiden turistien kanssa odottamaan arvatenkin häätilaisuutta. Keskellä kuvassa sulhanen äitinsä kanssa.


Hääväkeä saapuu paikalle.

Odotuksemme palkittiin ja morsian saapuu. Yleisö hurraa ja taputtaa.

Taorminan kujilla

Ajattelin kirjoittaa tämän matkakertomuksen yhteen pötköön, kun tuntuu, ettei kirjoittaminen nykyään oikein suju. Otin matkalla kuitenkin 600 kuvaa. Murto-osakin niiden esillepanoon vie niin paljon aikaa, että sittenkin päätin kirjoittaa jutun pienempinä pätkinä. Näin armahdan itseänikin ja voin rauhassa muistella onnistunutta matkaa, josta jäi mukavat muistot.