Isäni rakasti puutarhanhoitoa. Hän todella hoiti pihapiiriään. Nurmikko oli aina siisti ja huoliteltu. Hyötykasvimaa tontin takalaidalla järjestyksessä, harattuna, rikkaruohottomana. Koristepensaat ja perennapenkit moitteettomina paraatipuolella.

Ylpeäni hän esitteli kasvejaan minulle, kaupungin kasvatille, kun lapsena vietin kesälomia hänen uuden perheensä luona. "Tämän kamtsatkanmaksaruohon, (Sedum kamtschaticum) ostin tänä kesänä tähän rinteeseen. Tuota näsiää ei kannata kosketella, eikä sen marjoja saa missään tapauksessa maistaa, ne ovat tappavan myrkyllisiä!" Tähän tapaan hän kertoili minulle puutarhastaan, mainitsipa usein myös kasvin tieteellisen nimen. Ihailin isäni tietoa ja taitoja.

Sain sitten minäkin vuosien kuluttua oman pikkupihan, rivitalokarsinan. Ah, sitä onnea! Menin kansalaisopiston puutarhakurssille, jotta saisin mahdollisimman paljon tietoa pihan perustamisesta, sopivista kasvivalinnoista pikkupihalleni ja hoito-ohjeita. Silmät avautuivat erottamaan aivan uudenlaisia kasveja niiden 120 koulussa keräämieni luonnonkasvien lisäksi. Kaupungilla kävellessämme myös kolmevuotias tyttäreni tunnisti Taxus cuspidatan, kun hurmioituneena esittelin hänelle oppimiani kasveja ja luettelin niiden nimiä.

Ystävättärelläni oli kaupungilta vuokrattu aarin kokoinen kasvimaa, josta sain puolet käyttööni. Seuraavina vuosina puolet ei riittänyt, vaan vuokrasin oman kasvimaatontin.

Muuttaessamme omakotitaloon sain lopulta oman pihan, mutta hoitelin myös vuokrapalstaani vielä muutaman vuoden ja siirtelin sieltä kasveja pihaani. Rakensin joka vuosi keskelle pihaa yhden uuden kohopenkin hyötykasveille ja yrteille, jotka olivat minulle tärkeitä. Perennoista en kovin paljon piitannut, mutta salakavalasti nekin alkoivat vallata pihaa.

Olin löytänyt netistä muitakin kasveista kiinnostuneita kohtalotovereita. Siemenet eivät heti sytyttäneet intoani, mutta ei siinä hirveästi tarvinnut kättä vääntää, kun nitäkin alkoi kertyä uusilta ystäviltä. Siinä vaiheessa jo tunnustauduin kasvi- ja siemenholistiksi.

Näin päästään bloginimen kaaos-osaan.

Kun veljeni, joka oli kasvanut isäni siistin puutarhan ympäröimänä, tuli ensimmäistä kertaa visiitille, oli hänen ilmeensä näkemisen arvoinen, kun astuimme rakkaaseen puutarhaani. Hetken henkeään haukkoen ja tapaillen oikeita sanoja, hän loihe lausumaan: "Jaa-a, täällähän vallitsee - hallittu kaaos." Olin imarreltu. Että oikein hallittu.

Veli ei muuten myöhemmin muistanut sanoneensa tuota merkittävää lausetta, mutta minä talletin sen syvälle sydämeeni ja häntä siitä aina muistutan, kun kasveista tulee puhe.

Vallaton mummeli