Pienenä Ykköselle ei millään onnistunut r-kirjain. Kyllästymiseen asti häntä yritettiin opettaa sanomaan erilaisia ärriä sisältäviä sanoja jos jonkinlaisilla menetelmillä. Ykkönen toisteli sanoja mielestäään tarpeellisen määrän ja kun kerran oli saanut tarpeekseen, sanoi: "En minä nyt viitsi, kyllä minä sen ällän vielä opin."

Tuosta tulikin mieleen japaninkielen opettajan kertomus, kun hän yritti opettaa japanilaiselle oppilaalleen r-kirjainta onomatopoeettisin menetelmin. "Kun pienenä leikit autolla, miten matkit auton ääntä?" Tiedättehän brrr-brrr-auton äänen? Ei auennut oppilaalle r-kirjaimen salat. Hän oli autoillut lapsena baabaa- tai buubuu-äänin.