2175324.jpg

Kuvassa Ykkösen ja Kakkosen valmistama piparkakkukylä.

Joulumme alkoi samaan tapaan kuin muutamana aikaisempanakin. Vävy haki meidät vanhukset kotoa, söimme ihania jouluruokia hyvien juomien kera ja jäimme odottamaan joulupukkia. Jossain vaiheessa mummelin poikaystävä häipyi jonnekin, mutta kuudesta jäljelle jääneestä lähti sen verran ääntä, ettei yhden hiljaisen poistumista kummemmin noteerattu.

    2175338.jpg

Kesken kaiken hulinan, kuului tuttu kulkusen kilinä. Joulupukki! Kolmonen säntäsi ovelle posket innosta hehkuen tarttui pukkia kädestä ja ohjasi parhaaseen nojatuoliin. Kolmonen oli suunnitellut laulut pukille, mutta yhtäkkinen ujouden puuska kahlitsi äänen. Kun aikuiset ja isot siskot aloittivat laulun, niin Kolmonenkin vapautti äänen ja liittyi kuoroon. Lauloipa rohkaistuttuaan soolonkin. Kun lahjat oli jaettu, oli pukin aika rientää seuraavien lasten luo.

 

Mummon poikaystäväkin oli liittynyt seuraan ja kyseli Kolmoselta, että näkikö tämä millä kyydillä pukki tuli. Siihen Kolmonen ei osannut vastata, mutta tiesi kertoa, että pukki kyllä lähti poroilla ja raketilla. ”Näitkö?”, kysyi poikaystävä. ”En, mutta isi näki,” vastasi Kolmonen jo miltei närkästyneenä. Pakkohan se oli uskoa.

 

Mikä sitten teki joulusta erilaisen? Minä, joka inhoan väkivaltaa, en olisi ikinä kuvitellut, että joudun jouluna nyrkkeilemään vävyn kanssa, joka sentään hemmottelee meitä herkuillaan, auttaa tietokoneen ongelmatilanteissa ja on muutenkin ihan mukava. Onhan vävy ennenkin sparrannut minua karateharjoituksissa, mutta että tämäkin vielä - nyrkkeilyottelu! Minulla on vieläkin kädet hellinä ja reidet hyytelönä, ei lainkaan vastapuolen osumista, vaan väistelyistä, puolustuksesta ja omista iskuista. Kahden päivän jälkeen pakaratkin tuntuvat saaneen osansa kyykistelystä ja palleassakin tuntuu kipua nauraessa. Ottelu päättyi tuomariäänin 2-1 vävyn hyväksi. Hien haihduttua väsyttävän matsin jälkeen, piti kokeilla muitakin lajeja, joista en aiemmin ole erityisemmin välittänyt. Huimapääksi minua ei voi kutsua, enkä koskaan ole pitänyt laskettelusta, mutta haaste oli kutkuttava. Ei onnistunut pujottelu vieläkään kovin hyvin, mutta keilaaminen taas jo vähän paremmin. Mäkilaskua tuli myös kokeiltua. Huimaa! Kolmonen kyllä voitti kaikki ottelut, mutta kyllä minäkin vielä, kunhan ensin harjoittelen hieman.

 

Tämä ihmeellinen Wii-urheilusuoritin oli siis yksi Kolmosen hienoista joululahjoista, jota porukalla pääsimme kokeilemaan, tai siis silloin, kun Kolmonen ja minä annoimme muille mahdollisuuden. Kätevää, että lahja oli Kolmoselle, joka ei ensimmäisenä ole muuttamassa omaan asuntoon, joten voivat vanhuksetkin kotonaan nauttia pelistä pitempään.

 

Hauskaa oli, että emme olisi malttaneet lähteä kotiinkaan, mutta Esikoisen silmäluomet alkoivat lupsahdella siihen malliin, että poikaystävä nykäisi hihasta ja ehdotti taksin tilaamista.