Saakula Rapakon takaa heitti haasteen inhokkiruokien luettelointiin. Pitäisi keksiä viisi ruokalajia, jotka eivät kiihota sylkirauhasia haastetun suussa. Vaikeaa, koska periaatteessa olen kaikkiruokainen. Nekin ruuat, jotka Saakula on listannut inhokikseen ovat ihan maistuvia mun suussani, kuten silli ja mussaka eikä fenkolikaan pahaa ole. No joo, kansakoulun tilliliha ja kanavatkuli olivat silloin kauan sitten ehkä tähän luetteloon sopivia, mutta nykyisin eivät yllä listalle, koska olen saanut varsin syötäviäkin versioita niistä kansakoulun jälkeen. Kansakoulun liharuoissa oli usein lihan asemesta läskiä, joka ei todellakaan kuulu herkkuihini. Mun periaatteeni on syödä kaikki ruoka, mitä otan lautaselleni. Jos joku toinen annostelee, voin joustaa ja olla syömättä.

1. siansorkat tai siankorvat voisi olla yksi sellainen. En ole kylläkään koskaan maistanut. Jos nyt joku toisi eteen, niin suostuisin ainakin maistamaan, mutta uskoisin, etteivät päätyisi suosikeiksi. Vannomatta paras.

2. läskinen pekinginankka (anteeksi ankka, anteeksi pekingiläiset) on sellainen ruoka, jota olen maistanut ja se jäi lautaselle. Tässäkin on saattanut olla vain sen yhden ja ainoan kerran valmistusvirhe, mutta jos se on sellaista, mitä aikanaan sain, niin valitsisin ruokalistalta jonkun toisen.

3. kansakoulun klimppistä ja pohjaan palanutta sahajauhovelliä (grahamvelliä) ei enää onneksi ole pakko syödä.

4. aivoista valmistettu ruoka saattaisi olla sellaista, joka jäisi lautaselle. Aivot on hyvä päässä, muttei lautasella.

5. lipeäkalaa pakotettiin syömään leikkikoulussa, vaikka yökkäsin ja taisin oksentaakin, niin siitä vaan puhelimeen. Pöydästä ei saanut nousta, ennen kuin ruoka oli syöty. Minä istuin iltaan saakka pöydässä, vai olisiko tädit tulleet hakemaan päiväunille. Lipeäkalan hajukin kammotti minua vuosia. Aikuisena kerran suostuin maistamaan sitä, eikä se niin pahaa ollutkaan.

Kenetkähän haastaisin? Laitetaanpa haaste Marjatalle, Tiinalle, Sylvialle ja Ipille.