Vävyllä oli viikon työmatka ja Kuopuksella töissä kiireellisiä tehtäviä ja aikaisia palavereja. Sain hyvän tekosyyn mummottamiseen. Lupasin mennä pariksi päiväksi yökylään ja auttamaan tilapäistä yksinhuoltajaa. Varsinaisiin tehtäviini kuului Nelosen ja Vitosen kuskaaminen  päiväkotiin ja takaisin.

Yhtenä päivänä noutomatkalla näin Nelosen ja Pojan kävelemässä kovaa vauhtia rinnakkain päiväkodin pihalla. Olivat kuulemma leikkimässä Piilomaan pikkuaasia. Ei kirjan mukaan vaan omilla säännöillä. Nelosen iltasatu on tällä hetkellä Piilomaan pikkuaasi ja jäin miettimään niitä sääntöjä. Minulle ei kerrottu yksityiskohtia.

Poika on sama kaveri, joka vähän aikaa sitten sai hämmästyksekseen tietää, että Nelonen on tyttö. Kun teimme lähtöä kotiin Poika huikkasi Neloselle: ”Mennäänkö aikuisina naimisiin?” Nelonen meni hiljaiseksi ja mietti tovin. Vastasi sitten vaisun vaivautuneena: ”No – joo.” Matkalla yritin udella, että menettekö, johon tytöltä tuli tarkkaan mietitty vastaus: ”En minä ainakaan heti halua mennä naimisiin, kun haluan ensin prinsessaksi. Ehkä menen sitten kuitenkin prinssin kanssa naimisiin.” Yritin vielä jatkaa keskustelua, että eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Pojasta tulisi prinssi, mutta keskustelu tyrehtyi siihen.

Auttaessani tyttöä irrottautumaan auton turvavöistä jouduin kumartelemaan Nelosen yli, jolloin hän tokaisi: ”Mummi, sinulla on ryppyiset kasvot.” No joo, kun olen jo niin vanha, sanoin. Myöhemmin mietin peiliin katsoessa, että en minä nyt NIIN ryppyinen ole. Tosin onhan mulla näkö huonontunut ja tarvitsen nykyään kolmet lasit nähdäkseni eri tilanteissa hyvin. Kaksiteholasit ovat olleet jo toista vuotta odottamassa harjoittelua. Pitäisi vain sitkeästi ottaa ne käyttöön. Toisaalta ei olisi väliksi kovin tarkkaan tutkiakaan niitä ryppyjä. Olen ihan tyytyväinen ja kuvittelen olevani ihanan silonaamainen, kunnes taas joku totuuden torvi pudottaa minut maanpinnalle.

Vitonen (1 v 6 kk) toistaa kaiken kuulemansa ja ottaa oppia Nelosesta kaikessa, ihan kaikessa. Nelosella on paljon rakkaita pehmoleluja, joista Vitonen ei ihan hirveästi piittaa, paitsi silloin, kun haluaa erityishuomiota. Iltatoimien aikaan pieni mies halusi vähän vipinää ja nappasi Nelosen rakkaimman Pingun tytön kädestä. Toinen yrittää ottaa omansa takaisin. Pieni mies lähtee karkuun ja huutaa mennessään sydäntäsärkevästi: ”APUA”.

Nelosen dinosauruskirjakin olisi tosi makea, mutta sitä ei hevin luovuteta pikkuveljelle. Mummon syli on ainoa paikka, jossa poika saa siihen tutustua ja toistaa innoissaan jokaisen dinon vaikean nimen, jonka hädin tuskin osaan lukea monen tavaamisyrittämisen jälkeen.

Kesällä meillä oli rapukestit ja Vitonen pärjäsi hyvin.

Viimeisenä pestipäivänä Vävyn vanhemmat tulivat vahdin vaihtoon ja pääsin palkkioksi Kuopuksen kanssa Ryhmäteatteriin katsomaan Päällystakkia. Suosittelen. Vävy oli ostanut itselleen ja Kuopukselle joululahjaksi liput teatteriin, mutta joutuikin sitten sinne työmatkalle ja minulla kävi hyvä tuuri. Esitys on suosittu, eikä syyttä. Kaikki näytökset ovat loppuunmyytyjä.