Vitonen (2 v) rakastaa autolla ajamista. Leikkipuistossa mikään muu kieputin tai vempain ei ole niin mieluinen kuin autobussi tai traktori, joissa hän itse saa olla puikoissa. Paikallaan oleva kuljetinpeli on mieluisampi kuin oikeasti liikkuva. Bussiksi käy hyvin myös sohva, johon hän pyytää meitä aikuisia nousemaan ajelulle. Huvipuiston liikkuvissa autoissa pääsee helposti itku, ainakin vielä, kun rohkeutta ei ole kertynyt huimailuun.

Tässä päivänä muutamana kiireinen äiti sai kutsun astua sohvabussiin. Isän vyö oli turvavyönä. Äiti testasi, että miten kauan hänen pitäisi olla paikoillaan ja kysyi : ” Kauanko tämä matka kestää?”

 

Vitonen katsoi äitiään pohtivasti ja sanoi: ”Mmmm.. kymmenen... varmaan kymmenen euroa.”

 

Bussimatka jatkui ja Vitonen antoi äidilleen rahaa. Tämä kysyi, että onko tässä 15 euroa? Joo, oli vastaus.

 

Äiti kysyi, että mitä saa ostettua 15 eurolla. Epäröimättä hetkeäkään Vitonen vastasi: ”Tortelliinia, maitoa ja peziä (=karkki).” Äiti: ”Saako tällä vielä jotain muuta?” Poika: ”Joo, jäääääätelöä.”

 

Käsitteet aika, raha ja paikka ovat vielä pikkuisen pojalla hakusessa, mutta se on varmaa, mitä kaupasta voi haluta. Rahallakin saa jotain, kunhan joku antaa sitä jollekin ja toinen ottaa vastaan. Se kuka maksaa ja kuka rahastaa, vaatii vielä sisäistämistä.