En ole vuosiin ommellut mitään. Kesällä minun piti ommella keittiöön uudet verhot. Kangaskin oli hankittu. Otin koneen esille. Koeompelussa ääni kuulosti epämääräiseltä, mikään erikoisommel ei toiminut, ainoastaan suoraommel pelitti joten kuten. Olisin tarvinnut ainakin siksakia. Verhokangas on edelleen odottamassa uutta inpiraatiota.

Koneeni on yli 30 vuotta vanha, hyvin palvellut Husqvarna 6370, jossa on kaikki tarvittavat hienoudet. Jostain syystä koneen huolto oli kuitenkin unohtunut vuosien saatossa.

Minulla on ystävä, jolla on luultavasti maailman ihanin kangaskauppa. Sieltä saa kaikkea, ihan kaikkea, mitä kangaskaupasta ikinä voi saada. Mainitsin hänelle kerran ohimennen, että harmittaa, kun ompelukoneeni ei enää toimi. Kuin apteekin hyllystä sain ystävältä tiedon koneen korjaajasta, joka huoltaa ja korjaa ainakin niitä koneita, joka minullakin on.

Kone korjattiin ja huollettiin edullisesti. Hyrinäkin on kuin nuoruudesta.

Tieni vei eräänä päivänä kangaskauppaan ostamaan vetoketjua. Olin pari vuotta sitten ostanut Kiinasta oivan tikkitakin viidellä eurolla. Tänä syksynä takin vetoketju ei enää toiminut.

Kangaskaupassa ystäväni oli esittelemässä eräälle asiakkaalle kaikkea joulukivaa. Jäin kuuntelemaan esitystä sillä seurauksella, että kangaskaupasta lähtiessä minulla oli pussukka, jossa oli joulukalenteriin tarvittavaa materiaalia. Oli, oli pussukassa vetoketjukin.

Eilen sain joulukalenterin valmiiksi. Ei siitä tullut niin sievä kuin kangaskauppiaan tädillä, mutta kyllä se varmaan toimii. Nyt minulla on ongelma. Tai oikeastaan se on tyttäreni ongelma. Huoliiko tytär kalenterin ja mihin hän saa sen mahtumaan?



Joulukalenteri on valmiina 53 x 130 cm. Siis melko kookas. Ompelin yläreunaan nauhakujan, johon saa pujotettua bambukepin. Kalenterin voi myös ripustaa verhotankoon nipistimillä.

Itse inhoan tavaran paljoutta, enkä suin surmin olisi halunnutkaan tällaista pussukkakalenteria, jos sinne pitäisi ostaa jotain krääsää lapsille annettavaksi joulua odotellessa. Idea, jolla ajatus minulle myytiin oli sellainen, että sinne voisi laittaa esimerkiksi lappusen ja lupauksen tehdä lapsen kanssa jotain yhdessä.

Esikoisella on kolme tytärtä, Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen. Kolmonen enää on varsinaisesti joulukalenteri-ikäinen. Ei silti, tunnen aikuisiakin, jotka mieluusti availevat joulukalenterin luukkuja. Ajattelin, että koko perhe voisi osallistua ideoiden keksimiseen. Minä pesen nyt käteni.