Olen erinomaisen taitava hävittämään käsineitä. Parittomia löytyy muutamia meidän huushollista.

Tänään lähdin autolla liikkeelle. Kaikkihan tietävät, että etenkin autoillessa häviää yksi jos toinenkin esine. Tuttu rouva hävitti hiljattain puhelimensa. Se löytyi parin päivän päästä auton takaistuinten välistä, kun rouvan tuttu oli useasti yrittänyt hädissään soitella. Pelkäsi jo jotain ikävää tapahtuneen. Erään kerran tämä minun tuttuni oli hävittämisen jälkeen hetkeksi istahtanut autoonsa ja kuuli jostain maan raosta puhelimensa soivan. Se häviäminen päättyi siis onnellisesti auton pehmusteiden väliin.

Niin, se minun käsineeni. Astuin ulos autosta. Kummassakin kädessä oli kassia ja nyyttiä. Jotenkin sain taiteiltua auton ovet kiinni ja avaimen taskuun. Toisessa kädessä oli käsine, vaan toista ei löytynyt mistään. Arvelin sen pudonneen autosta noustessa tai sitten se oli jäänyt auton penkille tai pudonnut vaarallisesti polkimien väliin. Takaisin autolle. Mutisin jotakin itsekseni ja kuinka ollakaan, käsine tipahti hampaitteni välistä maahan eteeni. Onneksi huomasin avata suuni, niin käsinekin sitten löytyi suhteellisen vaivattomasti.