Voi, miten nopeasti kesä menikään – helteinen, ihana, lämmin kesä. Haikeana selailen valtavaa kuvasatoani.


Kesäkuussa kukki tällainen valtava kurjenmiekka. Pienikukkaisemman kuvasin vertailun vuoksi rinnalle.


Pienikukkainen saksankurjenmiekka kumartelee hauskasti kesäkuun lopussa.


Mökille saatiin uusi laituri. Tässä uusi odottaa kiltisti vuoroaan. Vanha odottaa nöyränä pääsyä uusiokäyttöön kompostikehikoksi.


Uusi laituri koko komeudessaan.


Merenneito.


Serkusten salapaikka zoomattu uudelta laiturilta.


Serkusten mutkin matkin-leikki.


Sitten jatkui saunan sivukuistin rakentaminen.


Sivukuisti ja neljät rappuset kuistien ympärille valmistui ripeästi. Kaiteitten koristeleikkaukset jäi ensi kesään.


Harmi, kun en alkukesän auringossa muistanut brennata lisää kylttejä tuleviin rakennelmiin. Vasta loppukesällä muistui se mieleen. Hidasta oli puuha, kun auringon peitti nopeasti liikkuvat pilvet tämän tästä.


Pieni mies auttaa kaikessa minkä kerkiää, myös rakentamisessa.



Edellisenä kesänä Virosta ostettu venäläinen kalaverkko. Turha ostos oli se. Sekosi ensimmäisessä laskussa käsittämättömäksi sotkuksi. No, saatiin 12 €:lla makeat naurut. Selvittelin verkkoa aikani, mutta sitten leikkasin verkkoa paulalankojen ympäriltä.  Muutama päivä siinäkin vierähti ja verkko pääsi ansaitsemaansa paikkaan eli jäteastiaan, paulalangat pyöritin kerälle mahdollisiin tuleviin tarpeisiin.


Ikuisuusprojekti, tarjotinnauhat valmistui vihdoinkin. Tai siis ristipisto-osuus valmistui. Loppusilausta vielä odottavat.


Opeteltiin tekemään rasioita. Jos jotakuta kiinnostaa, olen kuvannut kaikki työvaiheet ja voin laittaa ne näytille.


Näin kirkas on järvi ihanainen.


Piilokuvassa ON kaksi ihmistä (Nelonen ja Vävy1). Kolmosen ja Nelosen (serkusten) mielileikkiä vedessä oli, kun kiipesivät vedessä isiensä hartioille, josta saivat hienon ilmalennon järveen.


Lappeenrannan Hiekkalinnassakin käytiin. Sillä reissulla kaaduin mukulakivirappusissa ja loukkasin nilkkani. Vävy talutti minut lähellä sijaitsevaan ravitsemusliikkeeseen ja tilasi: ”Saisinko anopille ulkoiseen käyttöön jäitä pussissa ja sisäiseen käyttöön tuopillisen olutta?”


Lemillä käytiin syömässä särää. Maistelin vain kolme annosta, Vävy1 söi viisi. Lemillä ensin maistellaan kolme annosta ja sitten ryhdytään syömään. Kuola valuu jo pelkästä muistelemisesta.


Kotonakin piti välillä käydä. Siellä valkoinen pioni 'Shirley Temple' toivotti tervetulleeksi.


Vitosen lempipaikka Espoon asukaspuistossa on istua maansiirtokoneen ohjaamossa.


Tässä yksi Nelosen lempipaikoista samaisessa puistossa.

Voi, kun olisi taas kesä! Vaikka on muissakin vuodenajoissa puolensa.