Muistan, miten itseäni ärsytti lapsena, kun aikuiset aina päivittelivät tavatessa, että voi voi, kun olet kasvanut. Ihmettelin kerran äidilleni, että eivätkö aikuiset tiedä, että lasten kuuluu kasvaa.

 

Nykyään mummona, en itsekään malta olla laukomatta tuota puhki kulunutta päivittelyn aihetta, vaikka tiedän, miten tylsältä se tuntuu.

 

Viikonloppuna olin lastenhoitokeikalla Nelosen ja Vitosen luona. Vaikka olimme olleet pitkiä aikoja mökillä ja nähneet toisiamme päivittäin, näytti muutaman viikon tauko näkemisessä räväyttävän pituuskasvuaistimukseni sanalliseen ilmaisuun, jonka arvannette.

 

Vitonen (4 v) oli kehittänyt vitsikkään kommentin tyhmään päivittelyyn: ”Kasvan ylinopeutta.”

 

Ruokaillessa, Vitonen seuramiehenä unohtaa syömisen ja juttua tulee taukoamatta. Välillä tuskastun, kun ruoka jäähtyy, joten yritän olla näyttämättä ärtymystäni ja tokaisen, että muistapa syödä välillä kultaseni. Vitonen huomaa, että vähän meni överiksi ja sanoo: ”Ei tarvitse makeistella.”

 

Huvittuneena kysäisen, että mitenkä pitäisi sanoa. Pitäisikö karjaista, että SYÖ.

 

Pojalla on käyttäytymissäännöt hallussa ja mummeli saa opinnäytteen: ”Ei, vaan: söisitkö nyt.”

Taideteoksia:

Ruksi auton kyljessä tarkoittaa, että Vitonen ei ole tyytyväinen aikaansaannokseensa,

sydän taas on merkkinä, että tämä onnistui pojan mielestä hienosti.

Nelonen (7 v) on ollut varsin tuottelias kuvakirjailija.

  
Tässä hänen viimeisimmän teoksensa etu- ja takakansi.

 

 

Tässä aikaisemmin ilmestyneen kirjan etukansi