Kolmannen matkapäivän pääkohde oli Kanazawan pikkukaupunki (n. 455 000 asukasta) Japanin meren puolella. Siellä on yksi Japanin  tunnetuimmista nähtävyyksistä, Kenrokuen -puutarha. Lounasta söimme paikallisessa sushi-ravintolassa, jonka jälkeen tutustuimme Nomura-perheen vanhaan samurai-taloon.

Maanantaina kukonlaulun aikaan kokoonnuimme hotellin pääaulaan matkalaukkuinemme. Laukut lähetettiin rekka-autolla Tokiosta suoraan Kiotoon, joten junassa ei ollut riesana kuin käsimatkatavara. Aikaisen lähdön takia emme ehtineet aamiaiselle, mutta Shinagawan asemalta meille oli järjestetty aamiaislaatikot junaevääksi.
 

Tokiosta lähdettäessä matka tehdään kolmella junalla, paikallis-, luoti- ja tavallisella pikajunalla. Matka Kanazawaan vaihtoineen kestää n. 4,5 tuntia.

Kun laukut oli saatu matkaan, kävelimme hotellilta 5 min päähän Meguron asemalle. Ajoimme lähijunalla kolme pysäkin väliä (7 minuuttia) Shinagawaan, jossa oli 10 minuuttia aikaa siirtyä luotijunan lähtölaiturille. Luotijuna Hikari 503:lla suihkasimme Maibaraan, josta jatkoimme tavallisella pikajunalla (Shirashagi) Kanazawaan.

Joukkomme kasvoi kahdella henkilöllä, jotka olivat saapuneet jo edellisenä päivänä ennen meitä lentokonesotkujen takia.

Käytösohjeita junassa ja asemilla

Kiireiseen aamuruuhka-aikaan 32 henkilön paimentaminen ihmisiä vilisevällä asemalla vaatii tiukat käyttäytymissäännöt. Matkan aikana saimme lyhyen oppikurssin japanilaisesta täsmällisyydestä Izumi-sanin luennon ja ohjeistuksen mukaan. Muistettava oli vain 3 asiaa, joita oli ehdottomasti noudatettava:

• Railway-passi valmiiksi käteen, jotta jono etenee ripeästi tarkastajan ohi. Tarkastaja katsoo vain lipun voimassaolopäivämäärän. Jos vasta tarkastuspisteessä alkaa kaivaa lippua laukustaan, on osa joukosta jo kaukana ja viivyttelijä itse eksyy ihmisvilinään.

Siihen suomalaiset ihanneoppaamme säestivät, että jos ette noudata näitä sääntöjä, teistä tulee ulkomaalaisia kodittomia Japanissa ja se ei ole hauskaa. Tuosta lausahduksesta tuli motto, joka syöpyi selkäytimeen asti. Kukaan ei halua olla koditon ulkomaalainen Japanissa. Joukkomme oli aina ajallaan paikalla, eikä yksikään etukäteen ilmoittamatta, jäänyt saapumatta tai myöhästynyt tapaamisista. Olimme hyvä, kuuliainen ja oppivainen porukka.

• Rullaportaissa seistään vasemmalla, jotta kiireisimmät pääsevät ohittamaan oikealta (Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne).

• Junaa odotetaan merkityillä paikoilla parijonossa oven kummallakin puolella. Keskelle jätetään vapaa tila, josta junasta poistuvat ihmiset pääsevät esteettä ulos. Vasta sitten sivulla seisovat kiirehtivät ripeästi junaan.

Joissakin luotijunissa tarjoiluvaunun tyttö kulki käytävillä ja korjasi roskat erikseen jätesäkkiin. Siistissä maassa kukin huolehtii omista roskistaan. Junissa roskat viedään junan eteisen roskikseen.  Tässä meillä olisi opettelemista. Mistähän johtuu, että vaikka minä lajittelen roskani, enkä heitä niitä muualle kuin roskikseen, on Suomessa Japaniin verrattuna sikamaisen sotkuista?

Junat kulkevat minuutilleen aikataulun mukaan ja pysähtyvät tarkalleen merkitylle paikalle. Kuljettaja menettää kuukauden palkan, jos juna myöhästyy. Vain luonnon katastrofi on hyväksyttävä syy myöhästymiselle.

Yksin matkustaessa kannattaa varata runsaasti aikaa siirtyä valtavalla asemalla oikealle lähtöraiteelle. Meillä oli helppoa, kunhan katseemme vain löysi ihmisvilinästä punaisen tupsusateenvarjon, turvallisen majakkamme.

Izumi-san huokasi helpotuksesta, kun oli saanut laumansa luotsattua Shinagawan asemalle. Vaikein osuus matkasta oli takana.

Kanazawa 3. matkapäivä, kuvia mm. Kenrokuen-puutarha  (64 kuvaa/photos)

Illan pimetessä suunnistimme asemalle ja lähdimme luotijuna Thunderbird 42:lla kohti Kiotoa, joka oli kotipaikkamme 3 + 3 yötä.