Lähes kaksi viikkoa kestävän, kauan odotetun matkan ensimmäinen päivä oli koittanut. Kotipuutarha-lehden päätoimittaja Maija Stenman ja Japanissa työskennellyt puutarhuri, asiantuntijaopas Katja Uski olivat valmiina Helsinki-Vantaan lentokentällä luotsaamaan 30 hengen seurueemme kohti Japanin mielenkiintoisia ja upeita kohteita. Kymmenen tunnin lentomatkan jälkeen Tokion Naritan lentokentällä oli vuorostaan japanilainen oppaamme Izumi-san tehokkaana antamaan oman valtavan panoksensa matkan onnistumisessa.


Naritan lentokentällä täytimme Japanin Rail Pass hakemuslomakkeen. Passi osoittautui varsin mainioksi, matkustamista helpottavaksi sijoitukseksi. Puolen tunnin odottaminen lentokentällä kannatti, koska kaupungilla passin saanti isolle joukolle olisi saattanut kestää parikin tuntia.


Passia odottaessa oli aikaa kierrellä lentokentällä ihmettelemässä maailman menoa. Ruokien muoviset näytelautaset hintoineen ovat kaikkialla selkeästi esillä. Niistä on helppoa valita mieleinen ja kukkarolle sopiva ateria.


Tokyo Towerista avautuu näkymä valtavalle Tokion metropolialueella, jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Valtava ihmismäärä ei pahemmin häirinnyt liikkumistamme kahden päivän aikana, jonka Tokiossa vietimme. Suurin osa väestä oli tietenkin töissä, mutta silti hämmästelimme, että missä tuuppivat ihmismassat, missä roskat ja saasteet. Tokion metropolialueella en nähnyt kadulla yhtään roskaa. Kerrassaan siistiä väkeä Japanin suurkaupungeissa.


Vaikka metropolissa on taloa talon vieressä, on pientä, suurta ja valtavaa rakennusta, niin yllättävän paljon on myös rauhoittavia viheralueita ja puistoja. Ilmakin tuntui raikkaan saasteettomalta. Kiinnittipä huomiota myös leikatut atsalea-pensasaidat, jotka olivat täynnä nuppuja.

Huomasimme myös, että japanilaiset eivät töni. He osaavat jonottaa hermostumatta omilla paikoillaan. Kiilaaminen ei kuulu asiaan.  Yleensä ihmiset ovat etenkin turisteille valtavan ystävällisiä. Kerran junaan astuessa horjahdin ja vahingossa hiukan tönäisin nukkuvaa miestä. Silloin sain ensimmäisen kerran tosi vihaisen katseen ja vaikka kumartelin ja sanoin ”gomennasai”, ei hymyä irronnut :)


Tokyo Towerista laskeuduttuamme käväisimme pikaisesti pihan markkinoilla ja saimme maistaa pötsikeittoa. Liemi oli aivan herkullista, mutta ne pötsinpalaset vai mitä lie olleet, olivat hieman sitkeitä.


Kaupunkikierroksen jälkeen pääsimme hetkeksi hotellimme levähtämään ennen yhteistä Shabu-Shabu -illallista paikallisessa ”Tsukij Uemura”  ravintolassa.


Hotellihuone oli viihtyisä, mutta melkoisen pieni. Suuret matkalaukkumme täyttivät kulkuväylän tehokkaasti.


WC-pytyt mahtavia, on suihkuavaa ja lämmittävää mallia, joka lähtöön.

Näköala ikkunasta puutarhaan ja karppilammelle.


Karppeja monen värisiä.


Japanissa tarvitaan sähköpistokkeeseen adapteri. Ostin Helsinki-Vantaan kentältä sikakalliin ja hankalan suuren adapterin, jonka pitäisi sopia kaikkien maiden pistokkeisiin, mutta se ei toiminut. Yksi ”namiskoista” ei mennyt nolla-asentoon, vaikka ohjeesta katsoimme, miten sen olisi pitänyt mennä.  Japanin pistoketta ei saanut esiin, kun ”vieraan maan” tökkelit” olivat törröttämässä, kuten kuvasta näkyy. Harmittaa. Onneksi sain oppaalta lainaksi mustan pienen toimivan, joten tekstiviestejä sain lähetettyä ja kameralla sain otettua kuvia.

Tokio 1. päivän kuvat (53 kuvaa/photos)