Aamulla oli aikainen lähtö koko päivän retkelle Naraan. Ensimmäinen vierailukohteemme oli yksi  Japanin kansallisaarteista, Isui-en maisemapuutarha. Saimme kokea teeseremonian. Kävimme mahtavassa Todaji-temppelissä ja Kasuga Taisha pyhäkössä, jossa on lahjoituksena saatu satoja lyhtyjä.

Kiotosta Naraan pääsee esim. junalla. Matka kestää n. 45 min. Meille oli varattuna bussi Kiotosta Naran kiertelyyn.

Narassa ei ole korkeita taloja. Ne rakennetaan kestämään n. 20 vuotta, joten jos puun juuret kasvavat talon lattian läpi, ei se haittaa. Tapoihin kuuluu purkaa ja rakentaa uudelleen.

Sade jatkui edelleen. Inhoan sateenvarjoja. Minulla oli Hiroshimasta ostettu peuran syömä sadetakki, joka toimi ihan loistavasti reiästä huolimatta. Positiivisesti ajateltuna, puutarhoja pitäisi katsoa myös sateella, jolloin kivet tulevat kauniisti esiin. Kuvaaminen vaati kuvaajalta taitoa, joka minulta puuttuu – vielä. Kun kamera tai linssi kastuu ja höyrystyy, ei oikein tahdo saada kunnon kuvaa.


Isui-en maisemapuutarha on hieman sivussa turistien käyttämistä väylistä. Oli onni päästä tähän rauhan tyyssijaan tietävän oppaamme opastamana. Meillä oli myös kunnia tavata  puutarhasuunnittelijamestari  Kazuo Makioka, jonka opissa Katja, ensimmäisenä länsimaisena naisena, on opiskellut vuoden. Tästä Katjan vuodesta voi lukea maaliskuun 2011 Kotipuutarhalehdestä (samasta numerosta löysin myös tiedon lukijamatkasta Japaniin). Puutarhassa sai hetken nauttia kauneudesta ja rentoutua ennen Todaji-temppelin turistitulvaan sukeltautumista.


Yoshiki-en teeseremoniaan oli mielenkiintoista osallistua asiantuntijan opastuksella. Myös täällä on viehättävä puutarha.


Teeseremonian jälkeen meillä oli hetki aikaa kierrellä ja käydä halutessamme lounaalla. Valitsimme Kuopuksen kanssa sushibaarin. Baarissa kiertää hihnalla herkku-annoksia, joista voi valita  mieleisiä.  Aterian hinta määräytyy lautasten värin ja määrän mukaan.

Lounaalta palatessa kadulla kailotettiin jotain megafoniin. Aiemmin kohtaamispaikalle saapuneille oli jaettu Japanin lippu, jota kehotettiin heiluttamaan, kun kunniavieras saapuu paikalle. Joku tiesi kertoa, että Japanin prinssi kulkee kohta paikan ohi. Hetken päästä iso seurue kulki lasiseinän toisella puolella. Kukahan joukosta on prinssi? Varmaan tuo pieni ystävällisen oloinen mies, joka nyt vilkuttaa iloisesti? Ollaan sitten vilkutettu Japanin kruunuprinssille.


Todaji-temppeli on maailman suurin puurakennus, jossa ei ole käytetty nauloja. Pääaulassa on lähes 15 metriä korkea pronssinen buddha-patsas. En ole koskaan onnistunut kuvaamaan buddhapatsasta (vääräuskoinen) Vaikka käyttäisin pylvästä tukena, tulee kuvasta aina epätarkka. Jalustan käyttö oli temppelissä kiellettyä, eikä sellaista tietenkään olisi ollut edes mukana. Netistä löytyy varsin hyviä kuvia sekä temppelistä että sen patsaista.


Nara on kuuluisa peuroistaan. Meitä varoitettiin, että ne syövät kaiken. Etenkin lompakosta, jossa on Rail passi, kannattaa pitää hyvää huolta, eikä sitä ole syytä edes näyttää peuroille. Jos passi joutuu peuran leukojen rouhittavaksi, uutta ei saa tilalle. Kaiken maallisen omaisuuden sijaan voi noille ahmateille syöttää keksejä, joita on erikseen myytävänä. Aikaisemmin ne kohteliaasti nyökkäsivät ja saivat vasta sitten haluamansa suupalan. Nykyään ne eivät enää nyökkäile kuin satunnaisesti, vaan nappaavat lupaa kysymättä, mitä eteen sattuu.

En yleensä linkitä muiden ottamiin videoihin, mutta tässä tulee niin selvästi esiin tunnelma, kun peura on napata videon tytöltä palan takamuksesta :)

Kauhupedot Narassa.

Seuraavana vuorossa oli Kasuga Taisha-pyhäkkö, joka on kuuleman mukaan Naran arvostetuimpia pyhäköitä. Siellä on lahjoituksena saatuja satoja lyhtyjä. Anteeksi vain, mutta minulle tuli mieleen halpahalli tai hautausmaa. Lyhtyjä oli yksinkertaisesti liikaa minun makuuni. Varmaan päivän kaikki kauniit näkymät ja kiertäminen tuntui väsymyksenä, että en jaksanut enää kuvata niitä en liioin temppeliä enkä sen puutarhaa. Puiston lyhdyissä palaa valo kahdesti vuodessa, helmikuun alussa ja elokuun puolivälissä, jolloin näky on varmaan vaikuttava.


Päivän päätteeksi meillä oli yhteinen illallinen paikallisessa ravintolassa Ten-pyo Clubilla . Ravintolan takana, katseilta piilossa oli upea pieni kivi/vesipuutarha, jossa kameliapuu oli täydessä kukassa. Harmi, kun ei ollut kameraa silloinkaan.

Nara 8. matkapäivä (37 kuvaa/pictures)