Kotipaikkani kansalaisopiston ohjelmassa on ihan hirveästi kaikkea kivaa ja mielenkiintoista tarjolla japanin kielestä kahvipussien punontaan. Esimerkit eivät mitenkään edusta ääripäitä, mutta ovat omalta kannaltani kiinnostavia vaihtoehtoja.

Olin jo kauan kerännyt kahvipusseja, joita myös kaverini ja sukulaiseni keräsivät minulle. Silloin tällöin muistutan ystäviäni, että mitään ei saa heittää hukkaan kysymättä ensin minulta, tarvitsenko jotain heille tarpeetonta.

Opiston syksyn ohjelmassa oli siis mm kahvipussi- ja kierrätyspunonnan viikonloppukurssi. Minulla oli kertynyt materiaalia riittävästi, joten ajattelin tuosta noin vain, suitsaitsukkelaan käydä punomassa itselleni kevyen sienikorin. Kolme viikkoa ennen kurssin alkua oli kokoontuminen, jossa kerrottiin materiaalin keräämisestä ja ennakkokäsittelystä. Tarjolla oli myös opistolle lahjoituksena saatuja kahvipusseja, jos itsellä ei olisi niitä tarpeeksi. Ahneuksissani otin tarjouksesta muutamia, vaikka oletin omien pussukoiden kyllä riittävän.

Ykkönen kävi kylässä ja nauroi työmaalleni. Kuva on Ykkösen entisestä huoneesta, joka on nyt kodinhoitohuoneeni.

Niin alkoi kärsivällisyyttä koetteleva kahvipussien ennakkokäsittely. Onneksi aikaa oli varattu riittävästi. Olin jo aikaa sitten puhdistanut ja lajitellut pussini, mutta sitten alkoi pussien yhdistäminen ompelemalla tai silittämällä riittävän pitkäksi nauhaksi, nauhan halkaiseminen, taittaminen ja ompeleminen. Taitellun nauhan ompeleminen olikin jo vaativampaa. Kone alkoi "keulia", eikä suoran sauman ompeleminen ollut ensinkään helppoa.

Sain kuitenkin ennen kurssin alkua 28 kpl yli 2 m pitkää nauhaa valmiiksi.

Korin pohja oli kohtalaisen helppo tehdä, mutta korin halutun koon laskeminen on jo korkeampaa matematiikkaa.

Tästä hässäkästä pitäisi syntyä sienikori!

Kori on valmis, mutta yllättävän suuritöinen se oli. Ensimmäisessä työssäni sallin pieniä kauneusvirheitä. Nyt osaan arvostaa entistä enemmän valmiita, siistejä koreja ja kasseja.