Junalla liikkuessa on harvinaista, jos joku ei puhu puhelimeen. Eräänä päivänä junavaunullinen kanssamatkustajia joutui kuuntelemaan, kun eräs nainen sopi tapaamisia Handelsbankeniin asuntokaupan merkeissä. Hän soitti ainakin kolme puhelua asiasta, joten hereillä oleville selvisi jopa se, keitä HB:iin oli menossa. Eipä olisi kiinnostanut, mutta kailotus oli sitä luokkaa, ettei voinut olla kuulematta jokaista yksityiskohtaa. Nainen istui toisessa päässä junavaunua, etten voinut edes luoda murhaavia silmäyksiä tai näyttää uteliaan kiinnostuneelta. Ja mitäpä se olisi auttanut!

Sattui sitten hauskakin tapaus. Juna pysähtyi Pasilan jälkeen. Kohta kuulutettiin, että raiteilla on risteilevää liikennettä ja joudumme odottamaan. Juna pääsi liikkumaan Hakaniemen kohdalle, Linnunlauluun. Toinen kuulutus: ” Ratapihalla on ruuhkaa, joudumme vielä hetken odottamaan.”

Juna oli jo parikymmentä minuuttia myöhässä. Erään miehen puhelin soi. Mies selvitti, että hän on kyllä tulossa heti kun juna saa laskeutumisluvan.

Eilen oltiin kylässä Kuopuksen luona ja puhe siirtyi mp-soittimiin, jollaisen olen päättänyt hankkia, ettei tarvitsisi kuunnella ihmisten puheluita. Vävyllä sattui olemaan tarpeettomana yksi ylimääräinen ja käyttämätön laite. Pakettiakaan hän ei ollut avannut. Sillä istumalla minusta tuli musiikkitallentimen omistaja. Kannattaa aukaista suunsa oikeassa paikassa, ennen kuin hankkii mitään uusia laitteita. Latailen parhaillaan soittimeen musiikkia, taidan ladata myös Kalevalaa, jota en ole ehtinyt kuunnella loppuun. Menee junamatkat rattoisasti sitten.