Vitonen on tiedonhaluinen ja kekseliäs pieni poika (3 v). Yleensä pojalla riittää virtaa vielä silloinkin, kun pitäisi jo mennä nukkumaan. Kun uni ei ole tullut on varmaan joskus ehdotettu lampaitten laskemista. Taisi lampaat tulla mukaan jo uniinkin. Kerran illalla oli taas laulettu iltalaulut ja äiti oli poistunut omiin askareihinsa kuulomatkan päähän. Poika istui sängyssään ja papatti non-stoppina omiaan ja hyvin ponnekkailla äänenpainoilla loihe lausumaan:

”Ne kaikki möröt ja lammakset ja koirat ja pikkumyyt sanoi mua tyhmäksi. Se on tosi IN-hottavaa-aa. Se on tosi inhottavaa. Se on tosi kamalaa, äi-TI. ”

*****
Äiti seisahtui kuuntelemaan jatkotarinoita.

”Mä taputtelen täällä. Siksi, se on kivaa. Taskuun taputan, muiston mukavan, kierrän ympyrän, suljen ihanan soittorasian, kierrän ympyrän. Hm hm hm soittorasian.”

*****
Näin joulun alla Nelosen ja Vitosen äiti eli Kuopukseni on ottanut repertoaariin joululaulut. Eilen illalla hän lauloi ”heinillä härkien kaukalon” iltalauluksi ja siitähän syntyi sitten oikein kyselytulva.

”Mikä on uhri?” Äiti yritti epätoivoisesti keksiä lapsen tasolla olevaa selitystä: ” Öö, no uhrautuminen tarkoittaa sitä, että tekee jotain jonkun puolesta… ”

”Miten se rosvo uhrautui?”

Äiti: ”No, ei se rosvo vaan se Jeesus.”

”Voitko vielä sanoa sen uhristus jutun?”

Kyselytulva jatkui, kaikkea ei saanut kirjattua ylös eli se meni jo ”pois mun kurkusta”, unohtui (poikaa siteeraten).

*****
Minulla on niin ikävä pientä poikaa ja juttujaan.


Siskon kanssa on kiva leikkiä. Voi, kun tuo pilke silmäkulmasta ei koskaan katoaisi!