Olen tainnut useasti mainita kotipaikkakuntani kansalaisopiston, jossa on tarjolla huikeasti kaikkea kivaa. Viimeisin "tahtoo"-ohjelma syksyn esitettä selatessani oli Italian kieli- ja kulttuurimatka Sisiliaan. Olen opiskellut italiaa viitisen vuotta, mutta opiskelussa on kertynyt taukoa jo muutama vuosi, enkä koskaan oppinut käyttämään kieltä tositilanteissa. Sekin, mitä olin oppinut, oli jo karannut muistista tavoittamattomiin. Juuri tuollaisesta käytännön oppimistilanteesta aikoinaan esitimme opettajallemme toivomuksen esim. matkasta Sisiliaan, jonka tämä tuntee kuin omat taskunsa. Ilmeisesti asia oli hautunut toteuttamiskelpoiseksi, koskapa tänä syksynä sellainen matka oli tarjolla.

Menin oitis opiston sivuille ja merkkasin kalenteriini ajankohdan, etten haali mitään muuta sille viikolle. Ilmoittautuminen ei ollut edes alkanut, mutta kurssi oli jo täynnä. Pääsin 6. varasijalle.

Viikkoa ennen matkaa, minulle soitettiin ja kysyttiin, olinko vielä halukas lähtemään niin lyhyellä varoitusajalla matkalle. Oli tullut peruutus ja olin seuraavana vuorossa :) Pari jumppatuntia piti perua, mutta matka oli etusijalla, joten mitäpä muuta kuin laukkua pakkaamaan. Sain opettajalta aikamoisen nivaskan italiankielisiä monisteita matkakohteista etukäteistutustumista varten. En minä niistä mitään ymmärtänyt, mutta innoissani yritin saada niistä jotain selvää. Etsin myös vanhat oppikirjat ja muistiinpanot ja yritin palauttaa mieleeni kielen saloja ja sanontoja. Sanakirja oli jatkuvasti keittiön pöydällä ja sen pakkasin myös käsimatkatavaroihin.

Lokakuun lopulla varhain sunnuntai-aamuna Ykkönen (19 v. ajokortin omaava) kyyditsi minut lentokentälle. Kentällä en tunnistanut porukastamme kuin pari tuttua kasvoa, mutta saimme punaisen rusetin rintapieleen kiinnitettäväksi. Rusetti olikin mukava ryhmätunnistin.


Koneessa istui punarusettisia henkilöitä, jotka käyttivät lentomatkan tehokkaasti opiskelemalla italiankielisiä sanontoja.




Rooman lentokentällä oli koneen vaihto. Kahvilassa pääsin kaivelemaan muistini kätköstä lausetta: saanko kuvata. Olin niin ylpeä taidostani ja uskalluksestani, että kerroin innoissani opettajalle, mitä olin sanonut. Vähän pieleen se meni, mutta rohkeus puhua väärin, palkittiin kuitenkin ja sain luvan valokuvaamiseen. Ennenkin olen huomannut, että käytän hätäpäissäni joko ruotsin- tai espanjankielisiä sanoja italian asemesta, josta opettaja joskus huomauttaa. Espanjaa en ole koskaan opiskellut, joten ihmetykseni on suuri: mistä se espanja kumpuaa?


Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään...


Catanian kentältä oli vielä noin tunnin bussimatka S'Alession kylään ja majoittuminen pieneen viehättävään hotelliin.


Reipas pieni apulainen.




Huonevarauksessani oli pieni epäselvyys. Muiden selvitellessä asiaa minä näpsin kuvia hotellin rauhallisella sisäpihalla.


Lopulta pääsin jakamaan huoneen mukavan huonekaverin kanssa. Huoneessamme oli iso parveke vastapäätä kirkkoa, jonka kellot soittelivat päivän mittaan erilaisia säveliä. Etenkin sunnuntaina, tulopäivän illan suussa tuntui, että kellot kilkattivat aika tiheään. Kellojen soitantaan kummasti tottui, eikä aamuherätys enää tuntunut yhtään häiritsevältä.
Sitä paitsi joka päivä meillä oli muutenkin aikainen herätys aamiaiselle ja lähtö eri kohteisiin.


Ensimmäisen illan tervetuliaismaistajaiset.


Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta ylös vuorille, jossa Forza D'Argon keskiaikainen kaupunki, joka oli yhden päivän tutustumiskohteemme.


Merinäkymä hotellilta.


S' Alession linna


Seuraavana päivänä
oli mahdollisuus käydä aamu-uinnilla Välimeressä. Vesi oli ihanan lämmintä, mutta ajattelin siirtää uimisen toiseen päivään. Lähdin kuitenkin huonekaverini seuraksi rannalle katselemaan kiviä. No, muutaman keräsin, siis hyvin maltillisesti. Muistan aikoja, jolloin en malttanut lopettaa meren hiomien kivien keräämistä, mutta nyt muistin matkalaukun painorajoituksen.


Hotellista poistuessani tätä ihanaa näkymää kuvasin joka päivä.


Meressä oli pieniä meduusoja, joita ei tyrskyjen seasta silmä eroittanut. Huonekaverini sai ikävän muiston kohtaamisesta ilkiön kanssa.


Turistikausi on ohi. Koko S'Alession kylässä ei meitä lukuun ottamatta ollut muita turisteja.


Vain yksinäisiä kalastajia.


Kalakauppa hotellin lähellä.


Aamupäivällä kävimme tutustumassa S'Alession kaupungintaloon, jossa meidät vastaanotti viehättävä kaupunginjohtaja.


Iltapäivällä lähdimme bussilla Taorminan kaupunkiin. Siellä oli mahdollisuus ostosten tekemiseen ja hypistelyyn.


Runsaasti hedelmiä ja muita herkkuja


Jäätelöä oli pakko maistaa aina tilaisuuden tullen.


Kirkon aukiolle oli kertynyt väkeä ja jäimme muiden turistien kanssa odottamaan arvatenkin häätilaisuutta. Keskellä kuvassa sulhanen äitinsä kanssa.


Hääväkeä saapuu paikalle.


Odotuksemme palkittiin ja morsian saapuu. Yleisö hurraa ja taputtaa.


Taorminan kujilla

Ajattelin kirjoittaa tämän matkakertomuksen yhteen pötköön, kun tuntuu, ettei kirjoittaminen nykyään oikein suju. Otin matkalla kuitenkin 600 kuvaa. Murto-osakin niiden esillepanoon vie niin paljon aikaa, että sittenkin päätin kirjoittaa jutun pienempinä pätkinä. Näin armahdan itseänikin ja voin rauhassa muistella onnistunutta matkaa, josta jäi mukavat muistot.