Huhtikuun lopulla jokakeväinen ilonaihe, jouluruusu puskee kauniit kukkansa voimalla karikkeen seasta. Kevättähdet antavat vielä hetken odottaa, mutta kohta ne peittävät koko kukkapenkin hennon siniseen kukkamereen.

Menimme Vapun viettoon mökille. Jäät lähtevät järvestä yleensä toukokuun ensimmäisinä päivinä, niin tänäkin vuonna. Kuvassa näkyvä sininen on vielä heikkoa jäätä, laituri jo kelluu vedessä, mutta muuten jää laiturin vieressä on vielä paksuhkoa.

Jää kestää vielä isonkin miehen painon. Vävykulta hakkasi meille pulahtamisavannon. Kuvassa avantoa vielä viimeistellään.


Avanto oli jo hivenen suurempi seuraavana päivänä

Telkkäparilla on oma allas.

Kotiin palattua ensimmäiset syksyllä istutetut tulppaanit ilahduttivat.

Tämäkin on jouluruusu.

Laiskan kannattaa aloittaa pihatyöt jo nyt. Kokemuksesta tiedän, että jos odottaa lumien sulamista ja maan kuivumista, on töitä siinä vaiheessa jo liikaa ja esimerkiksi rikkaruohojen eliminointi paljon työläämpää.

Pihan tarkkailu on nyt ajankohtaista. Jo muutamassa päivässä paras aika on ohi. Pihallani kasvaa runsaasti rönsyleinikkiä. Routa nostaa kasvit juurineen houkuttelevasti esiin. Ei tarvitse kuin nyppiä niitä ämpärikaupalla helposti ja vaivattomasti. Kun maa kuivuu ja laskeutuu, on rönsyleinikkiä ja voikukkaa mahdotonta saada juurineen savimaasta.

Paljon maata ei ole vielä näkyvissä, mutta nopeasti tuntuu lumi hupenevan. Viikonloppuna nautin kauniista säästä neljä tuntia ja sain rapsuteltua kuusi ämpärillistä rikkaruohoja ja suoristin betonisen vesikourun maan tasalle. Kouru törrötti ruohikkoa korkeammalla ja kesällä sitä oli ikävä ylittää ruohonleikkurilla.

Sepelistä on nyt helppo nyppiä rikkakasveja ja lumihangessa saappaiden ja työkalujen puhdistaminen sujuu näppärästi.

Luulin ostaneeni mukavan lelun matkamuistoksi Japanista, mutta tämä bambuharava vasta onkin oiva kapistus. Morapuukko on vertailun vuoksi kuvassa, vaikka silläkin oli paljon tehtäviä rikkaruohojen kitkennässä. Minulla on myös samantyyppinen metallinen pikkuharava, muttei siitä voi puhua samana päivänäkään. Tämä on oikea työkakalu. Kuvittelin, että ensimmäinen märkä klöntti katkaisee haravan piit, mutta uskomattoman sitkeitä ne ovat.

Tammenlehtiä voi rapsutella kevyesti kukkapenkistä.

Perunapussukoiden väkertäminen kannattaa aloittaa nyt. Sitä työtä voi tehdä sisällä huonolla säällä. Perunapussukoiden tarkoitus on aikaistaa perunan kasvatusta. Muitakin keinoja on, mutta itse olen tykästynyt pussukoihin. Kaksisivuisesta tabloidista saa vaivattomasti tukevia esikasvatusruukkuja.

Oikein hätäinen voi nauttia kevään kukkaloistosta, vaikka lunta on maassa, eikä istutuspuuhiin kannata vielä ryhtyä.

Täältä löytyy linkit aikaisempiin kirjoituksiini perunapussukoista, perunapussukat 2 ja kompostointipussin taitteluohjeet kuvasarjana.

Että pienistä asioista voikin tulla hyvä mieli. Sain tänään otettua itseäni niskasta ja pesin keittiön ikkunat sisäpuolelta ja vaihdoin vihdoin jouluverhot kesäkuosisiksi. Niin vaaleaa ja valoisaa. Vaikka päivä on pilvessä on valo astunut matalaan majaani.

Huomenna menen hoitamaan Nelosta ja Vitosta. Edellisellä kerralla Vitonen innosti minut virkkaamaan vihaisia lintuja, joka olikin niin mukaansatempaavan hauskaa, että olen iltaisin värkännyt uusia lintuja. Nyt olen itsekin tekeleisiin tyytyväinen, joten kehtaan viedä ne lastenhoitopalkkioksi.

Ensimmäisen munalinnun nokka ei oikein täyttänyt malliksi saamani kortin vaatimuksia, joten tein toisen. Siitä tuli ihan siedettävä. Lintujen värityksessä olen käyttänyt luovaa mielikuvitusta eli lankakopasta löytämiäni lankoja.

Eilen illalla valmistui vielä yksi possu (edit 31.3.2012)

 Kaksi uutta possua lisätty 4.4.2012. Tästä linkistä pääsee albumiin, missä kaikki Angry Birds tuotokseni ja vähän muutakin :)

Vävy soitteli, että Hesarin lukijat ovat huolestuneita, saako tabloidi-Hesarista taiteltua biojätepussin. Oikeastaan itsekin ajattelin ihan samaa. Pitääkö kerätä varastot täyteen Hesareita ja tarjota niitä ihmisille, jotta hienosti alkanut kompostointipussien taittelu ei lopu lehtien siirtyessä tabloid-kokoon.

Ykkönen (18 v) kirjoitti ylppärikokeissa sen verran hyvän arvosanan ruotsin kielessä, että hän saa Hufvudstadsbladetin kotiin kannettuna tietyn ajan. Minulla on siis tabloid-harjoitusmateriaalia käytettävissä. Toki harjoittelen myös ruotsin kieltä ja olen kovasti innoissani, kun olen ymmärtävinänikin jotain.

Taittelin kokeeksi kahden ja kolmen aukeaman versioita (kuva 12). Moninkertaisten tabloidien taittelu on todella hieman vaativampaa kuin tavallisen Hesarin kokoisen aukeaman taittelu, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Ulkonäkökin tabloid-pussissa on hieman huteramman näköinen, mutta toimii kyllä ihan kiitettävästi.

1. Tabloid aukeaman niittien poistoa helpottava työväline

2. Tavallisen ja tabloid-lehden aukeamat

3. Kolme tabloid-sivua levitetty ison lehden aukeaman kokoiseksi

4. Käännä 1/3 kolmen levitetyn tabloid-aukeaman etureunasta/alareunasta, joka on itseesi päin.

5. Käännä kolme tabloid-aukeamaan alassuin. Vaatii hieman harjoittelua.

6. Taita vasemmasta reunasta 1/3

7. Työnnä oikea reuna äsken taitetun vasemman käännöksen ja alareunan sisään

8. Käännä pussukkarykelmä ylösalaisin ja ympäri siten, että taitettujen talbloid-sivujen ohuempi osa, josta taitetaan pohja, on nyt itseesi päin. Yläosa on biojätepussin täyttöaukko.

9. Taita ja työnnä nyt tämä ohuempi osa taitoksen sisään (vaatii hieman kärsivällisyyttä, ettei taitos repeä). Siitä muodostuu pussin pohja.

10. Ja kas! Nyt on tabloid-biojätepussi valmis.

11. Tavallisen Hesarin aukeaman ja kolmen aukeaman tabloid-jätepussi ovat saman kokoiset. Siitä erityisesti oltiin huolestuneita, että tabloid-pussiin ei mahdu saman verran kompostoitavaa ainesta.

12. Kahden ja kolmen aukeaman tabloid-jätepussien koolla on eroa.

Täältä löytyy Hesarin ison aukeaman kokoisen biojätepussin taitteluohje.

Kuopus oli parin päivän työmatkalla ja miehensä antoi auringon polttaa kasvojaan laskettelurinteessä jossain Atlantin toisella puolella. Minulle esitettiin houkutteleva tarjous lastenhoidosta. Helppo homma, koska Vitonen (5 v.) olisi päivät päiväkodissa ja Nelonen (7 v.) koulussa.

Olin jossain vaiheessa luvannut omasta lankavarastostani lapsille askartelumateriaalia, joita keräsin pussukallisen tuliaisiksi. Itselleni otin iltojen ratoksi oman keskeneräisen käsityöni, isoäidin neliöt. Ykkönen (18 v.) on käsityötunnilla tehnyt muutaman neliön ja hänellä oli niin hyvän näköinen värimalliyhdistelmä, että minullekin tuli tarve kokeilla virkkaamista pitkästä aikaa.

Kun Nelonen ja Vitonen näkivät tekeleitäni, piti heillekin virkata tuliaislangoista omat neliöt. Nelonen harkitsi haluamansa väriyhdistelmän huolellisesti.

Vitonen löysi pussukasta pätkän paksua sinistä mattolankaa. Väri on yksi hänen lempiväreistään ja siitä sitten syntyi hänelle fresbee, joka ei tee pahaa tuhoa sisätiloissakaan.

Lankojen inspiroimana Vitoselle tuli huikeita visioita, jotka hän halusi minun toteuttavan. Poika kysyi, osaisinko virkata Angry Birds'in. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, miten sellainen tehdään ja toppuuttelin, että sellainen ei varmaan onnistuisi minulta. Vitonen on täynnä ideoita ja väsää itse milloin mitäkin, eikä hevillä antanut periksi. Ehdotteli, että jos virkkaisin jotain osia, niin ne voitaisiin yhdistää teipillä. Teippiä menee siinä taloudessa kovasti, kun Vitonen intoutuu. Minä en syttynyt virkkausten yhdistämistä teipillä, mutta pojan kannustus sai minut miettimään asiaa uudelleen. Ehkä minä jotain saisin syntymään. Minulle tuotiin Angry Birds'in mallikappaleita ja niinpä ryhdyin puuhaan.

Sininen lintu oli ensimmäinen prototyyppi. Ei järin hieno, mutta poika oli innoissaan.

Kun Nelonen koulusta palattuaan näki tekeleeni, hänkin halusi oman vihaisen lintunsa. Ja mummolla alkoi virkkuukoukku suihkia. Toisesta tuli jo hivenen parempi. Kun Vitonen näki mustan vihaisen linnun, hänkin vuorostaan halusi samanlaisen. Nythän kaikki sujui jo rutiinilla. Kolmannesta tuli mielestäni paras. Ja kun Nelonen näki sen, hän kainosti esitti, että jos seuraavaksi tekisin hänelle vielä toisen linnun. Aika ei riittänyt enää sillä kertaa, mutta ihan hauskaa puuhaa se oli. Ehkä Nelonen saa vielä toisenkin linnun jossain vaiheessa. Sain kotiin viemiseksi kortin, jossa on eri mallisia vihaisia lintuja.

Tässä Vitonen on askarrellut pyssynkuljetusmatkalaukun. Pyöreät aukot laukussa ovat siksi, että kuljetettava tavara pääsee tuulettumaan, muuten se mätänisi. Päätyaukko on laukun täyttämistä ja tavaroiden poistamista varten. Huomatkaa teippien runsas käyttö!

Millainen sinun työpöytäsi on? Ensin olin ehdottomasti sitä mieltä, että ikinä en kehtaa näyttää omaani. Päätökseni alkoi horjua MarjattaH:n postauksen Piuhoista ja ergonomiasta kommentin takia.

”Eikö sotkukuva ole katsojalle mitä terapeuttisin? Mehän ahdistumme kuvitelmasta, että kaikilla muilla ihmisillä on siistiä.”

Tuon kommentin inspiroimana kuitenkin kuvasin työpöytäni. Varmaan kadun tätä avautumistani myöhemmin, mutta jos jonkun ahdistus vähenee kuvistani, niin silläkin on sitten tarkoituksensa. Nauttikaa!

Miten niin kaaosta? Tuolikin on eläneen näköinen parsittuna, mutta siinä on hyvä istua.

Siisti työpöytä kertoo elämättömästä elämästä ;) Ruuvimeisselisarja työpöydällä on tuiki tarpeellinen. Näppiksen ulosvedettävä työtaso tipahtelee silloin tällöin, joten ruuvimeisseleitä ei tarvitse hakea kaukaa.

Viismummoista kommentoi edellistä kirjoitustani. Hän odottaa puutarha-asioiden ilmestymistä sivulleni. Kommenttihan inspiroi minut ulkotöihin ja lumenluontiin ja sen jälkeen kipin kapin kasvihuoneelle, jonka katolta tiputin lumet ties kuinka monetta kertaa.

20.1.2012 keinu, pöytä ja kasvihuoneen seinää näkyvissä: Tätä ensimmäistä kuvaa klikkaamalla, pääset albumiin, jossa näet tämän kuvasarjan suurempana.

28.1.2012 pöydän päällä lunta melkoisesti. Lumet pudotettu kasvihuoneen katolta.

4.2.2012 Pitää mennä pudottaman lumet kasvihuoneen katolta

20.2.2012 Lumi valtaa keinun, pöytää ei enää näy. Kasvihuoneen katolta pitää mennä pudottamaan lumet.

Syksyisin en ehdi enkä viitsi pestä kasvihuonetta, mutta kevättalvella tykkään hangata happosateita ja sammalta pois lumella. Kivaa puuhaa on se, etenkin jos aurinko paistaa. Olen joskus leikannut nimilappuja jogurttipurkeista. Nimilapun terävä kärki on kätevä työväline. Se menee sopivasti lasiliitosten väliin ja sillä liat saa raaputettua helposti pois. Lasin pinnalta liat on sitten kätevä pyyhkäistä pois kourallisella lunta.

”Mitä tänä vuonna kasvatat”, kysyy Viismummoista. Sain aivan ihanan hirmuisen määrän erilaisia pavun siemeniä eräältä ystävältäni. Hernettä ilman muuta. Käytän yleensä ihan tavallisia kaupan kuivattuja herneitä. Toiselta ystävältä olen saanut erilaisia tuoksuherneitä. Ne eivät oikein tahdo minulla menestyä, mutta kuulin juuri, että niiden kasvattamisessa ei saisi käyttää vanhaa multaa. Täytyykin tutkia vanhoja siemenkätköjä, mitä kaikkea muuta löytyy.

”Pussipotut”, ehdottomasti ja aivan ihana vinkki ”pussibataatti”. Viime vuonna kaupasta ostettu bataatti alkoi tehdä versoja ”naattipäähän”. Käytin suurimman osan bataatista ruokiin ja versoneen pään tökkäsin kasvihuoneeseen muistaakseni vasta kesäkuussa. Pienen sadonkin sain siitä yhdestä lohkotusta bataatista. Tänä vuonna nostan jonkun bataatin pois jääkaapista hyvissä ajoin ja katson jos alkaa versoja ilmaantua. Sitten sama homma kuin pussipotuille, niin nopeutuu kasvu. Vaikka bataatti on köynnöskasvi, ei sitä kannata kasvattaa ylöspäin, vaan versot annetaan mennä maan myötäisesti. Siten saa kuuleman mukaan paremman sadon.

Tämä päivä on ollut enteitä ja ihmeellisiä sattumia täynnä. Muutoksen tuulet alkavat hiljalleen puhallella. Radiosta tulee musiikkikappaleita, jotka vahvistavat ja kertovat, että suuntani on oikea. Naurattaa. Ihan renkutuksia ovat, mutta olen iloinen oikeaan aikaan tulevan musiikin voimaannuttamisen tunteesta.

Tunnen mielestäni oman kehoni niin hyvin, että tiedän, milloin kaikki ei ole aivan kohdallaan. Minulla on alkanut olla pieniä vaivoja, jotka häiritsevät jo yöuntani. Olen kriisissä. Katson itseäni peilistä ja vastaan tuijottaa vanha ämmä, jonka tukka hapsottaa. Rypyt kuuluvat asiaan, mutta mihin silmistä on kadonnut pilke, joka niissä joskus on ollut toivottamassa hyvät huomenet.

Kirjoittaminen ei ole sujunut enää pitkiin aikoihin. Yli kuukausi on viimeisestä postauksesta. Olen jo herätessäni väsynyt, mutta tänään käsi jo kohottautuu kohti kynää. Kirjoitan lehtiöön muutaman sanan, miten haluan ottaa elämänhallinnan omiin käsiini joko yksin tai avustettuna. Kolme sivua saan pieneen lehtiöön tekstiä. Laitan lehtiön sivuun ja päätän nukkua univajeen pois. Ennen uneen vaipumista, kuulen sähköpostin kilahduksen puhelimestani. En jaksa katsoa, mistä viesti on. Nukun levollisesti kaksi tuntia.

Viime syksy ja tämä talvi on ollut vapaaehtoistyössä melkoisen uuvuttavaa. Itse olen itseni siihen ajanut ja itse haluan nyt päästä siitä eroon. Eilen oli viimeinen kurssipäivä, jossa kolmen kaverini kanssa opetamme ikäihmisille vapaaehtoisesti tietokoneen käyttöä. Nyt on viikko vapaata, paitsi yhtenä päivänä olen lupautunut pitämään esitelmän facebookista. Sitten alkaa kaksi kurssia kerran viikossa. Kumpikin kestää neljä viikkoa. Todennäköisesti ensi syksynä meitä pyydetään jatkamaan. Jos jatkamme, vähennän työmäärää huimasti. Olen tehnyt tätä työtä vapaaehtoisena jo kahdeksan vuotta säännöllisesti. On aika elämäntapamuutokselle. Olen tehnyt päätökseni.

Haluaisin kirjoittaa, koska minulla olisi mielestäni vielä asioita kerrottavana. Kirjoittaminen on kuitenkin alkanut tökkiä. Sanoja ei tule, en saa niitä paperille. Tammikuussa selasin kansalaisopiston kurssitarjontaa ja ilmoittauduin kurssille, joka kokoontuu kahtena viikonloppuna. Elämäntarinan kirjoittaminen on kurssin aihe. Ensimmäinen viikonloppu on takana. Olin pienessä paniikissa, kun meidän piti kirjoittaa lyhyt tarina ja valkoinen paperi huusi tyhjyyttään. Kurssikaverit lukivat omansa. Aivan huikeita sanankäyttäjiä. Minua alkoi itkettää. Toinen oire loppuunpalamisesta.

Olen käynyt lääkärissä hakemassa apua pikkuvaivoihini. Ilman kummempia tutkimuksia saan erilaisia lääkkeitä oireisiini. En pidä lääkkeitten syömisestä. Eräs empaattinen tuttavani näkee minusta, että tarvitsen apua. Hän suosittelee henkilöä, joka tekee hoitotyötä ”sydämellä”. Päätän tarttua oljenkorteen. Olen sen velkaa itselleni. Saan nipun papereita, joissa joudun pohtimaan omaa elämäntilannettani ruokailutottumuksista lähtien. Tästä se alkaa. Elämänmuutos.

Ensiksi tilaan siivoojan.

Kaikkien päätösten ja suunnitelmien jälkeen luen aamiaispöydässä päivän lehden. Viimeinen aukeama, mieliaukeamani, jossa on sudoku ja tv-ohjelmien arvostelut. Silmiini osuu suurin kirjaimin kirjoitettu arvostelu: Elämänhallinta on vaikea laji. Neljä tähteä. Pitää varmaan katsoa. Ai, se tuleekin maksulliselta kanavalta, joten teenpä jotain muuta. Huomenna on elokuvakerho, se lohduttaa. Toinen otsikko: ”Päivä isoäidin kengissä opettaa nöyryyttä. Ohjelma on tarkoitettu henkilölle, joka haluaa ymmärtää jo ennen kuin on vanha. Elämä on vanhana yhtä täyttä kuin nuorena.” Ehkä en katso sitäkään. Tiedän jo.

Radiossa puhutaan lottovoitosta. Mitä porukka tekisi, jos voittaisi päävoiton. Ensimmäisenä lottoporukka joisi päänsä täyteen. Toiseksi... en muista mitä, mutta jotain yhtä tyhjänpäiväistä, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Minulla on jo lottovoitto, minä itse, johon nyt haluan panostaa. Yhden lottovoiton olen jo kadottanut. Elämäni miehen kuolemasta tulee huomenna kuluneeksi 12 vuotta.

Lapsena kammosin kouluhammaslääkärissä käyntiä, joka oli suoraan verrannollinen kidutuskammioreissuun. Selkäpiitä karmivan kolkko kokemus. Lääkäri oli hirviö, joka karjui ”SUU SUUREMMAKSI!” Jotkut muistavat myös varmaan ajan ennen timanttiporia. Poraaminen kesti ja kesti ja sattui ihan kamalasti.

Minulla on ollut monta vuotta ihana hammaslääkäri, jonka kutsusta käyn kerran vuodessa tarkastuksessa. Suuni on täynnä lapsuusajan amalgaamipaikkoja, mutta vuosiin ei niitäkään ole tarvinnut repiä auki. Pelkään vieläkin hammaslääkäriin menoa, enkä varmaan saisi aikaa tilatuksi, jollei vuosikutsusta olisi sovittu.

Kävin Kolmosen (8 v.) kanssa hammaslääkärissä. Lapselta poistettiin yksi maitohammas. Suvussamme on riesana liian ahdas hammaskaari. Jotta uusi hammas mahtuisi paikoilleen, pitää välillä ylimääräisiä poistaa. Vaikka Kolmosta jännitti ihan tärinäksi asti, hän selviytyi koettelemuksesta hienosti. Lääkäri oli rauhoitellut, että tämä on ihan helppo juttu ja hänellä on hampaanpoistosta viiden vuoden kokemus. Huvitti, kun Kolmonen kotimatkalla sanoi, että ei yhtään ihmetellyt kuinka helposti kaikki kävikään, olihan lääkäri harjoitellut viisi vuotta hampaan poistoa.

Hammaslääkäri oli aivan ihana, rauhallinen ja rohkaiseva. Sain kotiin välitettäväksi viimeisimmät kuulumiset nykykäytännöstä. Sain myös tiedon valtakunnansovittelijan neuvottelemasta sopimuksesta. Hammaslääkärit ja hammaskeijut kuuluvat samaan ammattiliittoon. Tällaisessa maitohampaan poisto-operaatiossa hammaskeiju maksaa kaksinkertaisen palkkion.

Hilja-täti pääsi jouluksi taivaan kotiin 81-vuotiaana. Hän oli yksi ”isoista siskoistani".


Hilja-täti valmistui apuhoitajaksi, kun olin vielä pieni tyttö. Tätä kuvaa ihailin usein. Minusta hän on siinä kuin prinsessa kauniine hymyineen.

Jouluna kuuntelin ihanaa Johanna Kurkelaa ja muistin kauniin laulun Prinsessalle.

Prinsessalle -  Johanna Kurkela (laulu)
(Säveltänyt Tuomas Kantelinen, sanoitus Paula Vesala ja Mariska)

Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.